Tiatokanttoi kasketes levis kaik aikautulut, moont viikko katos kalenderist. Niit tarttis ny rempat ja veivat paikalles. Oikke helkuti kiva.

Sälliki o tulos viikoloppun viarailulles. Tarttis hommat laivapiletit ja siivot, parturisse keret. Sen tuhanne assia… ja määkö vaa tykkäisi maat ja syärä ja lukke mukavi opuksi. :P

Kirjoi? Itte assias tosa Siwa-Itelliaanos jo orottaiski nätti loora, 21 kilo ja 83 kappalet. Mahraiskos viitti sotke see verra, hakke poijes ja ihmetel?

[Kirjaloora avattun olkkarin pöyräl] EDIT tuntti myähemmi:

Ooj-ja. Sain sit aikaseks. Ei see ny oikkiast mikkä jumalato homma ol — loora takatelineel, paril mustekalal ympäri kines ja menoks. Kiäli keskel suut tiätyst ja onneks alamäkke yli pualet matkast. Mut kyl siin levitki voi jolsei varaas pirä, eikä pahemmi huvit kuvitel kummossi ympyröit mennä, jos 21 kilo ruppe viämä filo ja miäst. Voi käyrä etei yks kypärä pal aut…

Noo, soran aikan äijät nosti pykälässe 35 kilo repu ja haupitsit tykö. Toisen kaut he eivä ollekka mittä Uittamon ruipeloit. :cool:

Mut loota loju pöyräl ja kaivetas jokussi löytöi:

• Mark Arnold-Forster: The World at War (Signet, 1974)
• Thomas G. Buchanan: Kuka murhasi Kennedyn? (Tammi, 1964)
• Ernest Hemingway: Kirjava satama (Tammi, 1983)
• Howell- Ford: The True History of the Elephant Man (Penguin, 1980)
• Jarkko Laine: Niin kulki Kolumbus (Otava, 1969)
• Thomas Mann: Buddenbrookit (WSOY, 1980)
• Theodor Plievier: Stalingrad (WSOY, 1954)
• Richard Rayner: Los Angeles Without a Map (Paladin, 1989)
• Cornelius Ryan: The Longest Day (Wordsworth, 1959/1999)
• John Steinbeck: The Grapes of Wrath (Penguin, 1968)
• Robert Thom: Bloody Mama (New English Library, 1970)
• Anton Tsehov: Ensirakastaja (Tammi, 1946)
• Ilkka Tuomi: Ei ainoastaan hakkerin käsikirja (WSOY, 1987)

Flemingin Bondei tais tul kaapattu peräte viis (5) ja jopa hyllyn eka Agatha Christie (The Secret of Chimneys). Sarjoihi tuli reppavast täyrennyst liki jokasse ja tiätyst valtsu läjä klassikoit suameks ja enkuks, Conrad, Dickens, Faulkner, Huxley, London, Verne…

Buddenbrookit oli iha mast. Toiha o se eka suamennos (1925), mitä määki pääsin alkuvuarest vähä käpälöimä. Turkkukiälissi reploi. Et verokiks niinko. *virn*

Jokune viikko taas pärjätä. Ja hyllyitte kans täyty kyl saara pikku hilja jo aikaseks, muute…