Sunnuntailua
Jake juuri aloittelee ratijossa Tähtisumua -proggistaan. Minä taas en saa aloitetuksi juuri mitään. Valuva päivä.
Mutta eilen aloittelin — blogin wanhan matskun siirtelyä tänne. Huh hitto mikä duuni. Kirjoituksia on satoja, ja kaikki tarttee käydä läpi. Voisihan ne sinnekin jättää, linkin taakse, mutta sitten tämä blogi olisi jotenkin torso. Historia puuttuisi.
Taidankin hukata tämän jo-menetetyn sabbathini puolivelttoilevaan lajikumppanien etsintään. Blogeja on näemmä listattuna jo yli 2 000 ja luulisi siis hyvinkin löytyvän. Mutta ei, kyseessä on silkka harha.
Melkoinen osa ei välttämättä toimi. Joko ulkoasu mättää (surkea fonttikoko tai kehno väriteema), erikoistellaan enkuksi (why?), aiheet epäkiinnostavat (en virkkaile) tai jopa naputellaan kehnohkoa kieltä (niin kuin täällä).
Mutta hyvä että aluskasvillisuutta riittää ja tämmöiset jukeblogihorsmatkin saavat rauhassa rehottaa ruusujen seassa.
Tarkemmin ajatellen tilanne onkin hyvä näin. Meinaan, mitäs sitten jos kiinnostavia tai peräti vastustamattomia nettiloruiluja löytyisi parisataa? Millä halvatun ajalla ne kaikki kahlaisi? Kirjoittakaamme siis edelleenkin kehnosti. 
Taidat olla taitava tietotekniikassa. Minun kaltaiseni ihmiset taas, jotka alkavat siinä nollapisteesta, kokevat blogin laittamisen teknillisesti vaikeaksi.
Väreistä ei tule sellaisia, miltä ne näyttävät värikartoissa, värin muuttaminen ei onnistu, sillä oikeaa koodia ei löydy jne. Samoin on laita tekstin koon tai tyylin muuttamisen. Kaikki on yritystä ja erehdystä. Riemastuu kovasti, kun onnistuu.
Tietenkin tekemällä itse oppii parhaiten. Tämä asia kiinnostaakin minua juuri vaikeutensa vuoksi. Teen jotakin aivan uutta. Kirjoittaminen ei ole vielä pääasia. Kiinnostavaa on myös värien valinta. Sitä katselee kadulla mainoksiq aivan uudella silmällä: sopisiko tuo väriyhdistelmä minun blogiini?
# Väreistä ei tule sellaisia, miltä ne näyttävät värikartoissa,
Juu, ei tule jos tarkoitat painettuja karttoja. Värejä tarttee pälyillä siinä ruudulla. Siinä puolestaan on avuksi vaikkapa tämä Online värikartta. Hyvä vaihtoehto on myös asentaa koneelleen jokin ilmainen sivunteko-ohjelma, esim. HTML-Kit. Niissä on valmiina ns. web-paletti.
Ja tietenkin on syytä vielä huomioida kylmä totuus: se miltä värit näyttävät riippuu lopulta katsojan monitorista. Erityisen paljon värit muuttuvat ns. littunäytöissä, joissa ne yleensä haalistuvat. Ei siis kantsi turhan paljon viilailla sävyjä ja mitä enemmän käyttää tuota web-palettia, sitä todennäköisempi lopputulos.
# Riemastuu kovasti, kun onnistuu.
Jess. Tuo on oleellista ja yksi syy miksi itse aloitin sivujen rakentelun jotain 10 vuotta sitten. Oli kovin nastaa nähdä pienen koodinaputtelun muuttuvan ruudulla muikeaksi näyksi.
# Sitä katselee kadulla mainoksia aivan uudella silmällä: sopisiko tuo väriyhdistelmä minun blogiini?
Siihen jää jopa koukkuun. Olen itse mm. ottanut fotoja joistain tyrnimmistä pläjäyksistä vastaisen varalle.
Mä olen löytänyt blogilistan luokittelusanojen kautta pari uutta hyvää blogia, kuten tämän sinun juttusi. Katsoin meidän typo-blogin kanssa samoja luokitteluja valinneita ihmisiä. Olisiko yhteinen nimittäjä ollut kirjat tässä tapauksessa.
Se on hyvä suuntaus, mutta lonkalta sanoisin että niitä luokituksia on mahdollista rekisteröidä aivan liikaa per blogi. Eikös niitä ollut jotain kymmenkunta?
Kolme aihetta olisi passeli ja viisi aivan maksimi. Kuka muka kirjoittaisi kymmenestä aiheesta likikään mielenkiintoisesti! Mutta ehkä olen taas missannut jotain…
Kahlailin tänään blogeja melkoisen pinon. Melko laiha oli saaliskin. Teitin My Typoa vahtailin pitkäänkin mutta… kun se teksti on niin pirun pientä. Voisitteex hiukka nostaa?
Jaa, liian pientä? Pistän typograafikolle (eh heh) asian eteenpäin. Mei ollaan vaihtamassa leiskaa jossain vaiheessa joka tapauksessa. Et sinä mitään maatakaatavaa menetä, paitsi että satunnaisesti kirjoittelen wanhasta musiikista, Purplesta ja Pink Floydista muun muassa. Sen verran satunnaisesti kuitenkin, etten usko että meidän luokituksissa olisi ‘musiikki’.
10 luokkaa on toki paljon eikä varsin asiakasystävällistä tahi osuvaakaan, mutta ryhmäblogille vielä ihan järjellinen määrä, kun aiheet ovat sekavan kirjoittajanipun mukaisia.
# Jaa, liian pientä? Pistän typograafikolle (eh heh) asian eteenpäin.
Meikä nyt vaan on kovin allerginen pikkuteksteille ja siihen päälle vielä laeska. Mutta sylttytehdas makoilee useinkin niissä bloggerien ja muiden valmisteemoissa. Nehän ovat jenkkien väsäämiä ja jostain syystä Ameriikan ihmemaassa on aina rakastettu pixelimittoja.
Jos ns. leipätekstille ei määritetä mitään kokoa, niin normaali, hyvä selain näyttää sen »100%»:n koossa, mikä vastannee kokoa 12 pt ja on mukavan luettava. Valitettavasti niissä jenkkileiskoissa se on tavallisesti väkisin pultattu kokoon 8-10 pt. Voe voe.
Loistokas Firefoxini kyllä skaalaa kirpputekstit keppeesti vaikka taivaisiin (
CTRL+ +), mutta ko ain ei viittis naputella.Bloggasin teitin silti. Mutta TyPokraafikko töihin siellä!
# 10 luokkaa on – - ryhmäblogille vielä ihan järjellinen määrä
Auts. Enpäs tullut tuota ajatelleeksi. Asiaa! Ja huomasinpa vasta, että onpa itsellänikin 10 eri aihetta…