Otin vuoteeni ja kävin
Terveenä on hupaa, puolivainaana vähempi. Kolme vrk katosi kun kupu alkoi oireilla. Hetken jo luulin umpparini laukeavan, mutta eihän sekään sitten suostunut vaikka piti ihan osastolle vaivautua yli vrk:ksi lojumaan. Lopulta ei löytynyt mitään syytä. Hah.
Kauhukkien äänestely se jatkuu. Olenkin uhrannut pari päivää paitsi (omien) listojeni päivityksiin, niin myös erinäisten julkilistalla lojuvien oudokkien metsästelyyn. Siellähän on ainakin parikymmentä stygeä joita en ole kuullut ikuna tai vain joskus long time ago. Sainpa pikkasen yllättyä.
Otetaans ilmeiset. Listan yläpäässä on useitakin vetoja joita en nyt ole pitänyt niin hirveinä. Mutta prkl. Kyllä Suvaksen Kun lähdet armeijaan on tappokamaa, samoin kaikki Kansanmiehen tolkuttomuudet. Vaikka vaahtosin lehtihaastattelussakin äijän karmeuksista, ja hetken jo ajattelin liioitelleeni, niin ehei. Esim. Proud Maryn totaalinen raiskaus herättää ihan oikeata vihaa. Millä saatanan valtuuksilla se oikein on päässyt moista tekemään!
No vaahdotaanpas joskus later. Yksi biisi ei kuitenkaan oikein ryhmään taivu. Olen nyte kuunnellut liki non-stoppina Kentin originaalia ja Reiskan finniversiota Ihan kuin nuo toiset. En suostu pitämään sitä edes huonona puhumattakaan tylykkien kärkipaikoista. Reiska vain on kiskaissut siitä aidon ja miehekkään äijä-versuunin ja sitten nämä yltiöindividualismin ja kategorisen vapauden perään joka käänteessä vinkuvat varhaisnuoremme ryntäävät lampaina kaikki nappaamaan ryhmäpalkokasvit. Meinaan, eihän se nyt sentään ole mikään helvetin hanuripelimanniväkisinotto. Ugh!
Mutta keppeet mullat. Biisimetsästys jatkuu ja työläämmäksi käypi. On yllättävän hankala löytää varsinkin harvinaisempia helmiä, sillä kukapa moskaa säilöisi. Kirjasto avittaa, mutta… arkkh.
Saatu juur sanotuks