Syksy mun sielussain
August 10, 2005
5 comments
»Niin syksy on tullut / kun lapset kiirehtii kouluun.»
Siis noin vapaasti yhdistellen. Mikähän perhana siinä on, että aina näinä aikoina tuntuu kesä haihtuneen kuin jälkeä jättämättä. Ihan sama puuhaako itsensä happitelttaan vai heittäytyykö uunoksi. Elokuun koittaessa on tyystin empty. Enkö tehnyt yhtikäs mitään? Pitikö tehdä? Ajattelinko?
Eivät ne kai vielä mihinkään kiirehdi ja lehdetkin roikkuvat edelleen. Mutta mikäs auttaa. Totaalinen syysangsti. Tänään, jo.
Juuri noin. Elokuun puolivälissä, kun reput valloittavat kauppojen hyllyt, tulee aina se sama ahdistus. Paitsi joka vuosi se kietoo mielen läpihengittämättömään huopaan, aina vaan isompana, lohduttomampana, mustempana ja raskaampana.
Tässäkö tämä taas oli. Elokuu on luopumiskuu.
Syyskuussa jo helpottaa ja lokakuu on valmistumista kuuhun, joka ei ole mikään aika. Marraskuu.
Huoh.
Lohdullista. Luulin oikeasti olevani Suuri Yksinäinen syksyn piehtaroija. Kumma heebo, joka ei ymmärrä horista tautofonisesti menneen kesän uroteoista ja »että ei se nyt vielä ole ohi». Urheana, sydän märkänä.
Kenties meidän pitäisi perustaa yhtymä. Syksyangstisten Sydänten Kerho. Elokuurajoitteiset ry. Menisejosaatana Group.
Humangeuta saakeli, “Menisejosaatana Group” sai minut nauramaan pitkästä aikaa. Vielä on Toivossa kirppuja.
Mutta rahastonhoitajaksi en rupia. Enkä ohjelmavastaavaksi. Vaikka eihän meidän kerholla ohjelmaa tarvita; ollaan vaan ja synkistellään. Vertaistuetaan toisiamme ja ollaan miehissä vahingoniloisia, kun valmistautumattomille käy marraskuussa angsti päälle.
Neljän sanan ohjelmasi on kaunein koskaan näkemäni. Kirstu on tyhjä. Minä ? riittävän nuija puheenjohtajaksi ? kopautan ja julistan Sinut jäsenhankintajaksi. Syysyhteislaulua.
Elokuurajoitteiset on jo mainio mutta Menisejosaatana Group iskee kuin tuhat sadekuuroa! Kiitos näistä.