Telly musailee piitlefiiliksissä. Tänään Pauli vierailee venukeissa ja eilen tuli George Harrisonin muistokonva vuodelta 2002.

Olihan siinä hetkensä eli kuten tiedetään Georgen parhaat styget vetävät vertoja Lennon-McCartney -kamalle. Osa kehnommistakin kuulosti jopa aika hyvältä. Syy piili varmaan sovituksissa, useimmat Beatle-aikaiset ylöspanothan ovat aikast huitaistuja. Koruttomia, jos halutaan kilttejä olla.

Liioitteluakin esiintyi, tietysti. Pahimmillaan stagella kolme rumpalia, varsin naurettavaa. Ja voihan Mr Eric Clapton toki aidosti olla sitä mieltä että »Kaikki Georgen biisit ovat jo klassikoita», mutta rohkenisin ehkä hieman disagree, hehe. Mutta voi olla — niin kuin Jake usein muistaa mainita — että ilman Beatlesiä, itsenäisenä artistina George olisi saattanut yltää erinäisiin tekoihin. Epäilevät kuittaavat vastaavasti: George who?

Niin tai näin. Sanoisinko, että mukavaa poppista ilman Johnin kitkeryyttä ja Paulin fruktoosipommia. No sanoin. Mutta miksi ei komppiryhmässä skitalla jammannut Georgen poika Dhani esittänyt (laulanut) yhtään biisiä. Olisko kuulostanu faijaltaan eller nej?

Hauskin hra konsertissa oli kuitenkin muudan P. McCartney. Saatoin seurata »huonosti», mutta harvemmin näkee hymypojua yhtä vaivautuneen sitruunana. Ihmekös tuo. Poiskaan ei voinut olla, mutta äijä joutui nyt esittämään juuri sen kundin biisejä, jota itse oli vuosikaudet tylyttämässä ja väheksymässä kaikissa Beatlesin albumien ja sinkkujen kappalevalinnoissa. Imperiumin vastaisku. :P