Piäni ihmine tulee välil vähäst tyytyväiseks. Niinko vaik siit, et tiskin takant löyty oikeit ihmissi ja hommat pelava. Virastoski.

Kelas tartti käyrä ko vuakra nousi, kyselemäs et voiskos saara kompensaatiot. No ei tippunu markkaaka, mut kui kiva ol huamat et se lyyli tiäs mitä teki, hoiti homman paris minuutis, ja hymyili valloittavaste. Ei iha tavallist Kelas.

No seuraavaks piti mennä Nordean konttoriin kyselemä hullui. Meinate, jälkikasvu o vihroviimen saanu ittelles siäl Ruåttis ikioman Visa Electron -kortin. Vois lähettä hänel raha sillon tällön. Paitti et matkas o jokussi koukeroit, mikkä tartti selvitel. Ja kui mukava dooris ol siälki. Hän kuuntel kaik mun kummalliset vuaratukset, ymmärs assiat pualest sanast, ja paketois koko jutu 10 minutis. Mää oli ällikäl. Muullaistki o nähty.

Mut kuis sit verotoimistos? Siäl ny ei ainaska virnuil?

No kyl vaa. Mun tartti men sinne nostelema veroprosenttiani ja taas sama juttu! Donna hoitel homman muutamas minuutis, ja viäl heittäytys peräte hankonkeksiks. Mää ihmetteli. Kaike lisäks se ol sama vanhapiika (nuttura ja kekkosklasit), ko viime kesän kattel mua pääst jalvoihi, ja murahtel tylyste ko mää kyseli. Hän o vissi joku jekyl-haid?

Mää kyl rupesin funterama vähä kerettiläissi. Et hän ol vissinki kohrannu äskettäi menestyst lihallisel rintamal, siks varte hän nii kukertel. Pahus! Tääl vanhapoik vaa saa kiahhu omis liämissäs, vaik näyttä iha Bräd Pitilt.

No juu, mukavaa se tiätyst ol. Mut olsiskos turkkulaisekki oppimas tavoil, vai onks kolleil joku juaksuaika menos? :P