Lernejo finiĝis. Buso en iri.

Bussikuskit menivä alkuviikost lakko ja kuis kävekä. Kukka ei enä pääs minnekkä ja pual Suame halvanttus. Linkkarit seisso varikol, kamssut varastos ja finni kököttä kotonas. Mää ihmettele.

Kuskit ova lakosas varmatenki oikkial assial. Em mää siit paljo tiärä, mut tiänesteisäs ei taira ol kehumist ja ainaski Turus o valitettu surkkei tyäoloi jo kauva. Aikataulut ei ol täst mailmast. Jokune aika sit käve ilmi et kuljettajat ei kerkki eres huusis käymä pausseillas. Jokku heist juakseva päätepysäkil pusikos! Mut onneks heil o senttäs hianot tiatokonet autoisas, niit o kiva katel kupla ottas.

Munt tämä lakko kummiski liäväst virnutta. Taik siis seuraukset. Meinate, meijänki kurssil tartti koko viikko perutta, ko ihmiset ei pääs tulema platsil. Mukamas. Mikä heijä jalvosas o vikan ja eiks heil ol filo?

Mum miälest tämä kertto jottai ikävä meijä Suamest. Ihmiset ei enä ossa liikahta mihenkkä ilma prutkui. Tiätyst o eri assia, jos matka tule vaik likemmäs 20 kilomeetri, mut vähemmä ko 10 kilsa luulis menevä filol kepjäste ja alle viis käveltte. Ja jos filo ei ol, taik ei pysytä enä pystys ja koivekki ova surkastune, ni luulis eres et osata rakentta kimppakyyrei. Mutei. Kaik makkava ny kotonas.

Mut mihi sit mahtava upot ne kaik linkkarifirmoitte rahat, ko kuskeil ei riit kunno täppi. Ameriiikkalaisjenkkieläkeläiste taskuihi vai?

En tiär. Mut jossai o pikkase vikka kyl. Meijä kerrostalo ohitte kulkke Turum bussi nro 9. Kovi mukavaa ja pysäk tosa likel. Mut mää ole kauvan ihmetelly tämmöst assia: sen pysäki viäres o toine ja niitte välil o taatust vähemmä ko 100 metri. 100 m!

Humputuksi ainaski o vara.