Sain vihdoin aikaiseksi.

Kuten sanottua, on kämpästäni matkaa Uittamon salmen rantsuun vain 700 metriä. Nasta, snadi hiekkis ja yläpuolella kuulu(u) Uittamon paviljonk — täysin oikeuksin. Jess.

Dorikset olivat käheitä. Forever-sinkku siis elää kuin ei koskaan. Termari, voileipäpino tykötarpeineen, magee opus (Simon Leng: The Music of George Harrison), ja luojan luomaa täydellisyyttä lojumassa silmänkantamattomiin. Mitään ei minulta puutu.

Pikkasen arveluttaa. Kuinka käy jatkossa blogistilta blog’n’ roll? Syntistä menoa liki zoomauksen etäisyydellä — miten motivoida näinä aikoina istuminen kämpillä, ruutua vahtaamassa?

Josta tulvahtikin mieleen. Voikos näitä meemejä so. skaboja viritellä kuka vain? Jos voi, niin pannaanpas nyten liikkeelle tyypillinen: keppeimmät kesä-styget, kuusi kipaletta. Ja mieluusti erilaisia, tavanomaisuudet karttavia valintoja. Näillä lähtee:

·   Uriah Heep – July Morning
·   Big Country – Chance
·   Black – Wonderful Life
·   Scorpions – Wind of Change
·   Eero & Jussi – Ei aika mennyt koskaan palaa
·   Slade – Everyday
Pages: 1 2