Remun turha koittaa
November 26, 2009
add a comment
Ai jumangavit. Täsäs hommi tehres tuli taas rariost (iTunes) Dave Brubeckin klassari »Take Five». Mikä rumbali! Simmone tatsi mist voi tavis (meikä) vaa haaveil. Kuulin sen jo joskus 12-vee, mutei mihenkä ol mätsikki huvennu. Siis, dämmitt… Et kui joku voi hyväil rumpujas simmottis?! *iha banskun*
Jotku o hyvi luannostas, toisist taas ei koska tuu kummottostakas! Kyll see nimittäi ON hyvä…
Je! Kantsi koitta… taik edes kuunnell…
Olisin Jaryn kanssa samaa mieltä. Joe Morenon soolo on virkistävällä tavalla erilainen, rento ja pakoton. Jos kuuntelee tuonajan combojen soitantoja, melko usein rumpali on ikäänkuin puimassa, patoja hakataan kovaa ja vauhtia yritetään nostattaa mahdollisimman lähelle puimalan kurkihirttä. Se on kovin väsyttävää ja ennalta arvattavaa. Take fivessä tosin tuontyylinen soolo olisikin viitannut siihen, että rumpalilla on paha kuulovamma ja ettei hän ole ennalta perehtynyt nuotteihin.
Eri tyylejä on kiva kuunnella täällä
http://www.drummerworld.com/index2.html
siellä on ihan täyspitkät biisit ja ne voi jopa tallentaa koneelle (mp3-muodossa).
Ai hän on Mr Moreno, arvuuttelinkin asiaa…
Hieno tiivistys! juuri tuollainen soolo. En ole asiantuntija varsinkaan jazzin puolella, mutta eiköhän ole top-3-tavaraa levytetyissä sooloissa; ne »normin vastaiset» breikit ällistyttävät aina vaan. Neroutta!
Moreno-tiedosta kiitän muutenkin. On äärest hatuttavaa kun ei tiedä kuka vetää, esmes kun levykannesta uupuvat kaikki soittajatiedot. Ensimmäinen Suuri Vaikuttajani (vaatimattomalla teinarikapuloitsijan urallani) oli se nimetön studioheebo, joka kannuttelee sikasiistit kuviot Tom Jonesin rocklätyllä Smash Hits, 1967. Enkä tiedä vieläkään. Ehkä netistä, jos oikein kaivelisi…
Linkistä danke myös. Tarttee käydä tutkailemassa.