Huttuturinaa
Hohhoija. Iskelmä-äänestyksen kasamine imi pikkase mehut.
Olsis tarttenu tehrä tänäpä iha oikkoit taittopuuhi IiDeel, mutei huvittanu pätkäkä. Ol kivemppa ettiskel kaikelaissi sukkeli tuupakippaloi toho iskelmä-äänestyksen listal. Samal tul funterattu kaikelaist.
Niinko vaik et mikä sit lopulttas onka huano iskelmä. Meinate, mää olin varma etukätte, et joku Pettäjän tie taik Yksinäinen vetele kohtki kärjes. Kissav viikset! Kummalki o nolla äänt. 
No juu, kauheus o tiätyst kuuntelijan korvas, ja polli o vast alkanu. Mutko äänei o annettu rutkaste varsinki Hallikaisel, ni voi ruvet arvailema assioit. Vaik noi mun sanomat onki hiivatin kornei, ni ne ei tairakka ol oikkia huttu. Niist voi kuul et ne o kummiski veretty jollaitappa airost, et ne ei ol iha vesivelli. Ne ei ärsyt.
Toises pääs onki sit vaik tämä Pöyhöse porukka. Mää ole ittekki vuaskauret kiristelly hampai ko heijä herttase yhrentekevi »biisejäs» renkuteta rarios. Tarkotan, et eiks ihmiset kuul et ne o puppu? Tylssi ja huanost lauletui, sanat huitastu millai sattu. Huttu.
Joskus ol toiseltappa. Vai oliks? Mää pistin pahuttas kallupi assiast. Hiukka muute joutusin miättimä: olsiskos tarttenu laitta sinne 1940-luku kans?
Mut oliha täl Pöyhösen poppol ainaki se yks kertosäe mikä o viälki kansakunna huulil
Pitääxunki?
No juu, kyse on tietenkin miten tavoitteet asetellaan. Huomioarvosta. Josta taidankin vääntää huomenissa turinaa – satuttiin nääs käsittelemään aihetta opiskelun osuudessa »graafinen suunnittelu».