Niinkos hyvi tiäretä, ni meijä talon rempas o kaikemoissi outouksi. Pannas yks lissä.

Meilpäi ei nykyjäs tartte varkaitte nährä vaiva. Ei tartte planerat eikä varsin traijat mittä vehkeit. Kaik o valminas, kuskattu paikalles ja pantu pysty. Senko käyttä.

Parvekkeit o maalattu jo kolme viikko. Siihe mahtu kaks viikoloppu, erelline ja tämä. Kumpanaki seiso/ on seisonu nosturit parvekkeitte ulkopualel. 30 senti pääs. Ja katol saakka.

Talos o seittemä kerrost. Normalisest ei parvekkeil ol mittä assia ulkopualelt, ei ainaka toisest ettippäi. Siihe tarvita veikkagustafssonei ja häne vehkeitäski. Mutei nyte. Riittä et o 15-vee, kulkke porukas, ja lantus kihise suunniles 1 ‰. »Hei tostha vois kiivet hei! Apus eka!»

En sunkka orot et toltappa käveis. Täälpäi ei pahemmi näje pussikaljatyypei. Mut miks varte ei nostureit siirretty talon päihi, viikolopuks? Käviks maalausvirmal piänes miäleskä, kummose kärpäspaprun noi tarjoile? Ihmiset voi ol mökeilläs ja ovi unhottu auki. See o sitä myäre valmist.

JOS sattuiski kylmät käymä, ni kenel o vastu?

Mää pane partsiove visust kines, yäseeks. Baaskamaine olo jää silti, enkä tykkä yhtikä. Mut tämä o koko rempan kans iha linjas, ja siihe palata.