Txt-telly oli tänäpä assialinjal. Mut entäs YLEn pääuutiset? Sattusi netist vaklama, ja siäl Marjukkainen valutteliki tähä tappa:

»Lähes 300 000 asiakasta on ollut ilman sähköä… – -»

Asiakasta? WTF?! Kyl enne mailmas olis sanottu, et »Lähes 300 000 suomalaista…» Kyl o kaupalline hapatus hyvi uponnu. :O

Parisataatuhatta kotia sähköttä

Myrsky on katkonut sähköjä laajalta alueelta. Illalla vailla sähköjä oli yhä parisataatuhatta taloutta. Pelkästään Fortumin ja Vattenfallin asiakkaista 165 000 on sähköttä. Myös pienemmät sähköyhtiöt ovat ilmoittaneet häiriöistä jakelussa. – –

via YLE Teksti-TV sivu 104/1.

YLE teksti-tv 4.6.2011:

»Hakkeriryhmä kertoo saaneensa yksinkertaisesti tietoonsa miljoonan nettikilpailuihin osallistuneen ihmisen tiedot salasanasta ja syntymäajasta puhelinnumeroon.»

Mistä syystä tiedot olisi pitänyt saada moninkertaisesti? Enkä varmana usko, että operaatio olisi ihan left-handed ollut. :b

Iha mukava prokkis. Varsinki siit ettippäi (10 min.) ko ohjaja sai yli-puhuja Mattilan suunniles aisoihi. *wirn*

Pariki assia pisti Uittamolki nyäkkämä.

# Haveri/haaveri

Mää oli soittajan kans tasan sama miält. Haveri o hatuttanu iät ja ajat (Estoniast alkkae?) — se kuulu ol hAAveri. Mut kui ollakka. Dosentit sanos, et ne tarkottaki eri assoit. Haaveri o »yleinen onnettomuus», haveri tapahtu merel!

Ain oppi uut. *niäleksi harmitustas ;b*

# Sä-passiivi

»Kun sä ajat sun formulaa, niin…» JUST! Mutei toi mistä Häkkisest alkanu. Mää oikosi kavereitte jutuist noit jo 70-luvul, hyvä etei turppa tullu. *hahh*

# Iso-Britanniassa/Isossa-Britanniassa

Tää o jänskä. Nii taik näi. Itte en juur ikän sano »isossa» — ei ny vaa nappa. Mut ohjelmas sanottiinki, et voi käyttä tapauskohtasest. Nii et kyl mää »kysyisi isoveljelt», jos olis.

# Halpaannuttavaa…

Pikkase sivutti, mut harmillise vähä. Siis näit toosi sukkeli muatisanoi, niinko »voimaannuttava». Paras minkä tosa viimetteks luvi o »sieluttava». Arrrkkh.

# Puhukaa suomea!

Täsä mene kaik pinnat sil Lapin Martil. Hänhä haukkus porukat studios. »Miksi (sielläkin) puhutte epäsuomeksi metaforista ynnä muista, niillehän on selvä suomenkielinen ilmaisu!»
Jeps. Studion doosentti oliki tainnu juur päästä suustas simmose kauhukin ko »abstrahoida». En itte eres muist mitä se tarkotta.

Pahukse lyhkäne se vaa oli tämäki ilta, ja toim. Mattila änki ittetäs joka väli. Muu porukka oli kuasis ja mää tykkäsi niist pikku kuittailuistas, he. Tiaroiska ei pahast aukoi ollu.

Olla häpi tästki. Eres jotta vastapaino rappiol.

Pahus. Juurko sain alotettu hyllyrojekti ja puhtiki päälläs. Sit kerrotta rarios, et tuleki prokrammi. Pakko poikkast.

Radio Suomi (suora): Miten käy Suomen kielen?

klo 18.06–18.50 (+ klo 18.55–19.00)
klo 19.06–20.00

Tietokone-lehrykä RSS-fiidis tuli uutine. Se alko tämmäsel lausel:

»Tekstinkäsittelijät ovat ominaisuuksiltaan hyvin samankaltaisia.»

Mää ihmettelemä. Koska tommossi muka tutkittu o, ammatei? No nii… juttu jatkuski näi:

»Lähes kaikki edistyneet editoriohjelmat soveltuvat esimerkiksi html-sivujen tekemiseen tai yksinkertaiseen ohjelmointiin.»

*huah*

YLE kertto uutisissas, huanost mene.

Pakko kompat. Mitä ny netiski joka päivä näke, ei hurramist o. Nätti virke o unt vainen, lookine esitys ja kappalajako ikän kuultuka. Yhrys sanat päin seini ja Isot Kirtsutki hunninkol. Huhh.

En syyt kirjottaji sinäns. Vika o ollu opetukses. Oliski kiva lukke jonku dosentiplantu kraadu siit, mitä mahro tapahtu ja millo, opekoulutukses. Sylttytehras makka jossa 80-luvul varmastki.

Ai et olink muka itte paré, 15-vee. Pakko myänttä. Em mää ny mikkä Tsaarikoski ollu, mutko kattele niit kirjotuksi arkistoist, kouluaineit ja varsin kalendeereit, ei ne ny baaskemppi ol. Perusjutskat iha hallus. Mut Säkön Maiju Ristikallion kansakoulus, hän opettiki kakrut tiadol ja taidol. Ei o tarttenu ko soveltta.

Kiäli kehitty tiäretä, mut täsä o kyse kokonas muust. Ei osat sääntöi, edes alkellissi. Passa varmast kyssy — mihe olet sinä matkal, Agrikoolan ja Kiven maa?

Poikien kirjoitustaidot välttäviä

Yhdeksäsluokkalaisten äidinkielen kirjoitustaidoissa ei ole hurraamista, kertoo opetushallituksen oppimistuloksia arvioiva tutkimus. Tytöillä kirjoitustaso oli keskimäärin tyydyttävä, pojilla välttävä.

Tutkimuksesta käy ilmi, että joka toisesta koulusta valmistuu oppilaita, jotka ovat laiminlyöneet äidinkielen perusasioiden opiskelun peruskoulun
aikana.

Oppilaiden äidinkielen todistusarvosana ei myöskään vastannut taitoja. Valtaosalla välttäviksi arvioiduilla oppilailla oli todistuksessaan parempi arvosana, jopa hyvä tai kiitettävä.

[Lähde: YLEn teksti-tv | Kotimaa | 13.4.2011]

Onpi Mikael Agricolan päivä, ynnä suomen kielen päivä (lisämääre vuodesta 1978). Kaivetaanpa aiheesta.

Radiossa on veivattu äärest ärtsyä hittiä. Sen kertsissä on ilmaus:

»Otin tietoisen riskin kun hairahdin.»

Tuossa on jotain kummallista. Tai kielikorvassani vaikkua. Mitä yritetään sanoa? Ettäkö

a) Otin tietoisen riskin [, josta seurasi että] hairahdin.
b) Otin tietoisen riskin — ja hairahdin.
c) Hairahdin, ottamalla tietoisen riskin.

Jos jokin väittämä on tarkoituksena, pitäisi ilmauksen vähintään olla… niin mitä? Lause on perin outo. Vähän kuin »Otin toisenkin viskin kun istahdin», mikä ei liene tarkoituksena. Paremmin myös istuisi pidempi muoto »hairahduin». Valitettavasti ei kompetenssini yllä selittämään po. ilmiöitä.

Ja parempaa tekemistä ei sitten tänäänkään ollut.

Taaska ol saanu mittä järkkevä aikaseks. Sunkka mul kevätväsymys olis? :b Mut viritelläs piän muistelus, dzaast foor fan.

Yhrel kiälipostauslistal tuli tosa juttu fillareist. Siis filost, niinko mää sano. Et kummossi sanoi ja -ntoi filoist löyty. Noh, määki ehrotteli jokussi tavalissi, mut sit tuli miäle ko menin aikoinas yläastel. Siäl tuli ette sukkela näky: marloni.

Jos tarkkoi olla, ni puhutti vissi marlon-tankost. Nii taik näi, vähäks oli erikoine filo. Tanko oli simmone helvati korkkia ja satula oli piiitkä kapone lituska. Yks listalaine kaivo siit sivunki, ja onki kuulemma chopperi. Heh.

Erikoine o miälikuvaki, jääny. Porukka kualamas, määki. See o aikast helppo kuvitel, yläasten filoparkki aamul. Köyhän talon porssat sotke ensiks paikal Jopoines ja pappavehkeines, kuka milläki. Sit Hyvän Perhhen kultalusikkasuu lipu viäre majesteettisest, tommose marlonis kans. Ziis!

En enä muist kenel karkki mahro ol. Oliskos ollu Kinnarin sälli? Ja saatto niit ol pariki, mut se yks o jääny miäle, simmone punane satula. Ja känki vihriän. Hauskast o seeki, et sain sit kinuttu jossa välis kojikset. Jumangavitas. Ajamine oli iha helkuti hirast ja vaikkia. Kutka kepeni äkkiki.

Piänt filoisti kans kummastutta se nimi. Se varmast viitta Brandosse siin leffas Hurjapäät (The Wild One), mut rainaha tehti jo 1953. Miks varte filo sai simmose nime? Oliskos pätkä tullu tellyst juur niihi aikoihi? Mut malliha oli otettu Harrikoist, eikä elokuvas vissi niil ajettu, eikä ne ainaka sillo ollu sen näkössi. HmmM.

Kabitaalisti kekka kotkotuksi. Mahrok marloni-villitys kestä vuattaka. Vähä niinko… jojo. Taik superpallo.

Kylsse nii o. Opiskelu päiväs pitä miähe tiäl ja kämmit kaukemppa.

Tavalisest punkas lujeta tiätyst jotta helpost sulava. Elämäkertoi, matkakirjoi, leffajutui ja muut simmost. Täl viikol ole kummiski pikkase innostunu opettelema, taik siis kerttama. Äirinkiält. Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas. *virn*

Ammati parisha täsä puuhata. Kert taitta lehryköit ja väsä monemoissi muit painotuattei, wepist puhumatika, ni kiäli o paree ol hallus. Oikoluvu kans ei sinäns ol mittä onkelma, see o jo sisänrakenttunu vuaskymmentte varrel — mene ittestäs niinko, liven. Mutko hiuksi halota ja pilkui poikkasta, ja ko kiäli koko aika muuttuuki, ni ei ol pahitteks plarat sääntöiki. Äkki neeki unhottu jolsei käyt.

Yks tykkä äitistäs ja kolmas serkust. Plokilukijat (ja quizeilijat) o varmast huamannu assioit. Mää esmes ragasta aika lail kulmalainausmerkei (»»), nee o jollantappa kovast tyylikäi, vähä vanhamallissi ja perinteikäi. Wanhemmist kirjoist sen hyvi näke.

Ja yks assia täyty iha vissist paalutta: yhrysmerki (tavuviiva) käyttämine ajatusviivan, see o RIKOS! Oppais voira sanno mitä huvitta (»Voidaan käyttää, jos…»), mut see mitätöine viiva o Uittamol totalipannas. Siit voira keskustel onk ajatusviiva pitkä (em dash) vai lyhkäsempi (en dash). Mää käytä niit kumppiki. Pitkä ain jos vaa passa. Lyhkäne, jos esmes palsta o kapja.

Paljo kans näke simmost, et väliotsiko jälkke kappalas o sisennys. Hyi olkko. Kaikkist paha o sillo, jos otsikko o keskitetty. Tosi sukkela näköne kolo palstas. Ei mun jäljilt.

Mutei täsä ny hunnei ol ja välimerkki ryhryt. Kaik tuhanne pilkkusäänttö saa mun pualest ol — mikä näiski jutus hyvi näky *virn*. Mää ny vaa tykkä et nee o liiottelu. Jolsei kiälikorva ol kokonas vaikus, ni kyl ne tarppeks likel mene ittestäski. Jotta luavuut tartte säilyttä. Että, jotta, koska, kun, jos, vaikka, kuin. Sen enemppä en suastu.

Mut ain oppi. Mää ole esmes ussestki ihmetelly, wanhois opuksis varsitenki, et mitä se lopulttas tarkotta, et ajatusviiva onki lausen lopus. — Siis tämmötti. Kyl sen tarkotukse tost hona, mut viralisest niinko. Ny tiäretä. Tartteki ruvet harjottelema.

Nonni. Taaski joku tärkkiä ämmä kailotti ratijos, finkelskaas. »Minulle tärkeintä on FLOW, se että…»

En kuullu enemppä, tuli äkki assia olkkari. Mut hän varmast tarkotti, etei häne tyässäs, harrastuksessas, piänes elämässäs synny mittä, jolsei… nii siis, mitä?

Mitä me iskä tehti enne ko ei ollu FLOWT?

Me orotetti et löytty vire. Et o henki pääl. Et ruppe homma maistuma. Iha kaikkist enite ventatti, et saara tunkettu FLOW takasi mist se tuliki.

Kaikemoisse sitä kirjamailmas törmä viäl 2000-luvullaki. Vai juurki sillo?

Koitin tosa viikoloppun saar alt poijes taas yhre lukemattomist opuksist. Tämän Edvard Radzinskin mammuttitiileskive Rasputin (WSOY, 2000). Likemmäs 650 sivu. Pikkase kyl kiinnostiki: kuulusa äijä historias, hiukka vissi hörhöki. Et mikä hän oikke oli.

Ei tullu paratimarssi eres Uralilka.
Turina jatkuu »

Naureta? Paruta? EVVVK?

USB-levari roikku hommamislistal. Käven vähä netis taas vilkuilemas. Ufffs.

- Sisäänrakennettu USB sekä RIAA korjain
- Plug& Play heti valmis, ei ajureita
- Sisältää Softan äänitystä ja editointia varten
- Kaksi eri nopeutta valittavissa
- Nopeudensäätö ±10 %
- Strobo lamppu tarkkaan nopeuden säätöön
- Antiskating säädettävissä
- Tärähdyksiltä suojaavat kumi jalat
- Erikseen vaihdettava Phono- Line ulostulo
- Käyttöjärjestelmät Vista, Windows XP and Mac OS X
- Sisältää kaapelit, Rasian sekä neulan

No juu, ei mittä uut. Mut mitä siäl äirinkiäletunneil nykyjäs opeteta? Matopelei?

Kirjoitte rakastajal kelppa, taaski kolahti pari. Mut jos kirjottaja o toimittaja, ni voi helvatti. Sillä.

Olen tosa plarannu kahtaki toimittajan tekemä, Aake Jermo ja Pentti Sainio. Jermo varsinki naputtele aikast sujuvaste, mut kummalki näky ikäväst tämä helmasyntti: lyhkässi virkkei ja yhre lausen mittassi kappaloit. Ussest moontki peräsi. En tykkä, ajatus poikkastu.
Turina jatkuu »

Mut, jolsei ol tiatoturva-aukoi. Mitä kaut sit päivitetä?

Wordpress-blogit päivitettävä tietoturva-aukoista

Laajasti Suomessakin käytetyssä avoimen lähdekoodin Wordpress-blogialustassa on paljastunut ja korjattu haavoittuvuuksia, jotka voivat päästää hyökkääjän kaipaamaan blogin ylläpitotoiminnot haltuunsa. »»

619 sivua olisi ollut tarjolla. Musiikillista historiaa ja ajankuvaa. Kypsyin kohdassa 49.

Varoitusta tarjottiin. Esipuheessa kirjan tekijä jo myöntelee, kuin kätensä pesten, että »en kuitenkaan ole ollut varsinaisesti kirjailija». Se käykin äkkiä selväksi. Miksi sitten piti ryhtyä?

Silmiäään piti hieraista jo »intron» eli esipuheen sivulla viisi (sic). Tekstin rakenne ei menisi läpi peruskoulun ainekirjoituksessa:

Neljä peräkkäistä kappaletta ja ensimmäisessä yksi virke.

Toisessa yksi lause.

Kolmannessa, yksi virke, kolme lausetta.

Neljännessä kaksi lausetta. Kaikki neljä kappaletta liittyvät aiheensa perusteella toisiinsa.

Jotta tuho olisi kättelyssä liki täydellinen, niin varsinaisen tekstin sivulla kaksi (ehh) tarjoillaan heti tällaista:
Turina jatkuu »

Huamasin tosa viime viikol, et Rario Suames pyäri uus kesäprokkis: Kielipuolen päiväkirja.

Ei baskemppi. Asialline, lyhkäne (vartti), hauskaki, eikä ainaska simmone ylimiäline hevohuttu ko »Aristoteleen kantapää». Toosa auki! kesälauvantaisi kello 14.35. Uusintta maanantaisi kello 18.20.