Tyähommis tuli paussi. Pöyräl uus levari. Sinkulat soima!

Sinkku soitta sinkkus, siit o kyse. Siis et vetä kaik läpitte, ainaski kursorisest, ja sit arvotta ne asteikol 1–5 ja lykkä infot nettisse. Helkutinmoine jopi. Kiakoi makka hyllys yli tuhat. Eilä kaappasi hyllyst 10 senti nipu, nätti 50 platta, ja pual ehtoot meni heti karoksi. On kyl hianooki, ei silti. Mukavi aikamatkoi.

Sinkui o tommone läjä kert pääosa jäi velivainaalt. Hänhä oli diskodeejii ja siin puuhas tartti hommat oma arssenaali. Valtsu osa pyärylöist o vv. 1977–1980, silloha se peilipoltsimailma oli voimisas.  Veljen poijesmenost, baitöwei, tule tiistain tasa kolme vuat. Et niinko passeli paikka taas luukutta.

Rojekti etene juur niinko sillo alus arvailinki. Suunniles 70 rosentti o diskotuupaa, 20 rossaa okey ja lopuist kymmmenest löyty ylläreit. Lisäks joku 5 rossa o mun miälikeit, niit mitä tuli aikoinas veivattu urakal. Aikast siisdii ko niit tule ny vasta, aaftör 30  jiörs…

Katotas nivaska pikkase.

Eka ylläri koitti liki heti. Joutusin, tota, anttama Ken Washingtonin räppistykel Saturday Night Fish Fry liki täyret! Noo, toi onki niit pioneerijutui (1980), ei mittä myähemppä kuana. Oikke hauska ja ilkkiäki veto. Ja sit seuras Madness, kene »My Girl» svenka ain vaa hianost. Loistolöytö o Eddie Floydin sialukas kiskasu vuarelt 1968 »I’ve Never Found a Girl» — täyret pinnat. Mist helkutist veli o sen mahtanu kaiva? Kraftwerkin The Robots kolisee seeki, samaten ko viatoine hölkkääjä Lene Lovich ja häne »Lucky Number». Femma putos Marilynillekki vaik on tiätyst uusinttajulkasu. Ja lisää ska-jolkuttelu, Specialsin loistokas »Gangsters». Stingii siädän yht vähä ko Bono, mut Policen »Walking on the Moon» o nätti pomputtelu. Ian Duryn Rytmikeppi uppoo viäläki, vaik hohto o karonnu Paten jälkke. Ja lopuks viäl se Mistralin iki-iihana poppis mitä kaikkist enite orotinki. :b

Näist listailuist o muute seurannu hauskane harmi. Liki joka viikko valu meilis uteluit, et voisiks millä myyrä sen taik sen levy, ja oikke erikses kysytä niit kauheimppi tiskituupajolkutuksi. Syyki käve äkki selväks. Mää oli erhettyny lykkämä niil vaa yhre pojo. »While it seems you don’t like [the record], I’d kindly ask if…» Tarttiki äkki ruvet dikkama.

Session päätteeks pääsin viäl tosiyllättymä. Hyllyi kohnates löyty nätti paketti: Elviksen EP-kokoelma. Olin aikoinas muuttohässäkäs unhottanu sen älppyhyllysse, uffs. Ison kirjan paksune kanssio, 11 levy. Ja vaikkei ne ny alkuperässi julkasui tiätyst olekka (kenel niit muka o), ni ei baaskempi homma. Pelkästäs jo kannetki riittäis. Ei puhettaka mistä photarikitcist taik comic sansseist, helvati hianon näkössi taiteilui silt ajlt ko viäl osatti. 50-luvul. Jee.

389 sinkulaa tähä mennes veivattu. Onneks orotta viäl kaks kertta sama verra.