Mä olen niin cism

Täsä viime päivin on alkanu hirvittä. Katellu femareitte mellastelu rapakon takan. Nupeissas jotta vikka?

Wanhempi herasjuamari joutu ihmettelemä. Jossan päi yhteiskuntta opeteta ämmi sekkoma ja jäljet johta sylttytehtaal: yliopisto. Jos akka kerkii tvittuilema, penslama vähä-älyssi kyltei ja juaksema demontraattiois, sillo kuhnita suajatyäs. Normaali nainen paiskoo hommi. Tyätätekeväl on käret täynnäs jo valmitteks. Ehtii huanost julistama ko pitele kakarat ja isännän kuris ja nuhtees.

Sama hulluus levii kotomaas. Meil onki jo kasvatettu uusi idle class, nämä tehraskanat. Tuntomerkit ruppe selvimä. Feministi on The Hörhö, yliopistoporukois lilluva vasuri ja taivaanrannan tavja, ketä ei pysy pystys ilman julkist sektori ja ikiomaa tukiryhmääs, eikä kestäis realityy eres päivääkä. Piäntkä hyäty heist ei ol. Pahannäköne ja -äänine turhake. Loinen ja elätti.

Tyypillist on seeki etei historiast ol opittu mittä. Nämä neropatit luule olevas jotta erikoist, ensmäist kertta astial. Ha. Meikäki kinas kinkkujen kans jo 13-vee, mut se oliki eri juttu. Vaik neeki donnat pualusti naisen asiaa, ankarastekki, ei ne jyränny muitaka. Telaketju ei rämissy ainaska meijä porukois, ei ikän. Helvatin moisii sessioit piretti, asemii hajetti ja paikkoi paalutetti. Sit paiskotti kättä ja naurut pääl. Oli opittu pualin jos toisin. Arvostust. Ottama huamioon.

Mää muistan niit jutui tänä päivänäki hyväl.

Tämä nykyfemari — pahast istu jorpakos. Se horise jostai cismeist, metroist ja tiäs mist hvatin junist. Mukulatka ei kuulemma enä ol flikoi ja sällei. Ne voi jäärä johonki pualiväliin pyärimä, vissi sitt istuksima pili käres hameet korvis. En kyll ihmettelis. Sääliks käy.

Nyt tarvittais Äiji. Viäl voisis keret.

Yliopistot sulki ämmilt 30 vuareks. Demla nurin. Femaripualueil täyskialto. Eruskuntaan akkakiintiö, 20 kappala. Kaikk hämykirjat lukkojen taka.

Tommottis. Alkajaisiks. Päästäis takasi 70-luvul ja ruppeis henki Suames kulkema.

I’m Not A Trumpetist

Hyvä jos vaivane Trumpali. Pari sanaa siltiki, et pysyy kartal niinko. Vaikkei mun mapis ne kaik tiät Roomasse ast ain uletukka.

Jottai sukkela on kyll tapahtunu. Lyhkäses ajas. Mää ole mun omast miälest pysyny paikallas, mut vassari on siirtyny oikkial. Ja toistappäi. Etei vaa oltais kaik jo siin helvatun keskel sormi suus. Siis politiikas. Sitä myäre mailmas ja elämäs.

Mää en vahrannu Ihmemaan pressatouhui ko hikisest yhrel öökonil. Ei pal kiinnost. Varovast silti iloitten, koska YLE. Koska Praavda ja koko muu suvakkimeedia. See verra meina olen köyhä ja finkki eten tykkä, jos porukal potkita. Sakinhivutukses tartte ol vadun hyvä syy.

Nytei ollu.

Yks assia on selvä. Sillon ko tiarotusvälineistö ruppe ottama kantoi, julistama akendoi, nostama yht ja runttama muit, sillon köörätä mutkasil teil. Juur simmottos onki käyny. Se paljastus jo täsä maahanmuuttotörkyilys (Suomen Punaiset Rosvot kerto lissä), ja Trumppii verelti kölin alitte niimpal ko keretti ja kehratti. Ja kyll kehratti. Määki ole tähä ikkä mennes nähny yht ja toistki, mut tämmäst alennustilaa ei meedias ol ikän ollu. Pistä kyl funderama. Jäljet mene sylttytehtaal.

Mää en siis ol heilahtanu. Olen erelleski solitaarine, isänmaalline, järjen äänt kuunteleva ja piäne ihmisen pualel. Vasemmal kallellas. Mut simmottis on käyny, et siält ei enä vastat. Vasurit on karottanu juures. Unhottanu hommas. Elele rutsas viherfemikoitten kans. Hortoile unelmoimas, koivet ilmas. Kuunnelkka ny jmalaudt näit lianderssonei ja honaksaloi! Hiano aate märätetty…

Onneks on tulos muitki laului. Rajat kii! Suomi ensin! Vastarinta! Noitko ruppe kuuluma ni meikäki pomppa pysty. Homma on meina simmoses mallis, etei ol varaa enä jurputta siit, ketä on oikeistolaine taik muute mulgeero. Tartte lyllertä sinne misä se järjen ääni eres pihise. Jolsei mittä tehrä, koht o hiljast. Multaa pääl — Suami vallattu. Ilman patiaka.

Mää luule, et jenkki honas juur ton. Vaik vastatuste oliki rutto ja koleera, ni toine silti paree niistki. Vassarit munis hommas iha itte. Niinko Suameski.

Pari piänt loppuvinkki finkil, iha ilmaaseks:

Panna yliopistot sulki 10 vuareks. Kiälletä feminismi. Lopeteta Vihreät De Klaava. Ja ko ne opistot taas avata, ni ekat 50 vuat ainostas äijil.

Jos vaik ruppeisis se entne järki löytymä. Eikä tämmäst. Tai tätä, tai tämmässi kuvi.

Ei-minun Suomeni

Traijasin kassini ja reppuni pysäkil. Börssii vastapäät. Jalkakäytäväl seisos ja makas neljä matu. Partabeibei, sotta karus. Huippuroitit niskas, leviän näkössi; Tabakki haisi, keelit kiilsi. Vertasivat valkossi lenkkareitas. Tekivät lopultas lähtö ja yks nousi — takataskustas leijas seteli karul, 50 euro. Tunki takas niinko pennin koliko, ihanko huamannukka.

Notkuivat siit sit kävelykarul päi. Hölmölä jäi kattoma ja kuittama. Mää tahroin ulos. Kilauti. DeLorean. »Okey, Doc. Let’s go. 1982.»

120 vuotta – ja sikana

Niimpal intresantti.

Taide, kirjallisuus, teollisuus, kauppa ja politiikka puhkesivat äkkiä suureen kukoistukseen. Vuosisatainen uni päättyi, ja ihmiset näkivät itsensä jälleen kerran kansakuntana, jonka sielu on jättimäisen sitkeä, joka tietää hyvin kohtalonsa, vaikka sitä joka puolelta uhkaavat pilkka, nälänhätä, halveksunta ja liittäminen naapurivaltioihin. Suomi on kuin mies, joka pitkään nukuttuaan yhtäkkiä herää virkistyneenä, uudelleen työhaluisena.

– 1896

120 vuat ettippäi.

Taide, kirjallisuus, teollisuus, kauppa ja politiikka, ne kaik on kuivanu pystysse. Vuassatane (?) painajaine on alkanu, ja jos ihmiset enä mikkä kansakunta eres luule olevas, ni sialu on jo fletku ko porvarin ruato. Jokane piitta baaskat mistä kohtaloist, paitti omastas. Valhemeedia valutta joka päivä pilkka, köyhä näke nälkkä, eliitti lorotta räystään päält. Kaukaste maitte kansalaiset kävele rajoje ylitte ottama omas. Suami on ko miäs, ketä nukkuu seisovalttas ja kattele päivät pitkät ohitte. Mitä hyäryttä, tyä ja elämä. Painaka liipasint, JO.

– 2016

Ekan kirjotti Mrs. Alec Tweedie, enklantilaine lady. Hän käve meit kattomas ja naputteli siit teoksen Matkalla Suomessa 1896 (Through Finland in Carts). Ote on luvust »Tavat ja tottumukset», s. 118.

Jälkimmäine on mun näkemys tänäpä.

No Panic in Detroit

Mutt Suames? Meinaan vaa ett… olenk mää ainova ketä on huamaavinas piänt oireilu. Suvakkileiris. Ei voi tiätyst syyttä. Rude awakening horisontis.

Baaskamaises jamas he kyll ovakki. ISIS jakele rikkauttas, sarjatulel, ja siin sivus purottele päit. Koht kolisee täälläki. Suvakki pualestas on vuaren päivät riakkunu niinko miältäs vail. Jokane rikkaus ketä maaha on saatu revitty, on ihana ja söpöne ja niimpal The Ihmine. Savuverho sankka, iso raha pyäri. Ja jos joku sano eres sananki vasta, on heti R ja sivistymätö ja moukka ja sou laast siison. En ala ton kaa!

Yksittäistapauksi. Rauhan uskonto. Bla bla. Suvakil on hätä, ja erikoisest se näkyy iltabaaskois (ja muus netin valhemedias). Ranskalaisen papin mestaus — see on paha rasti. Kumpiki sondalehti koittaaki (just ny) piilotel koko assia. Totuure sijast koiteta etusivuje alkku kaivel erlaatussi härskiyksi ja hevonvidunhumppaa. Ei tapahtunu Ranskas mittä! Viisi asiaa josta tiedät peeniksesi suurenevan!

Mul tule hyväkeist pahast miäle 70-luku. Nämä nykysest on niit samoi, ketä siihe aikka samoili linkkarin kans Neuvostomaaha. Kaik oli vimpan pääl uut ja ihmelist. Öökonit seisos pääs ko palatti superimarketist bussisse. »Näittekste! Mikä rikkaus! Sosialistine ruakapöytä notkus! Toho ei kapitaalisti kykenny ikän!» — Pari matkalaist sit erhettys sanoma, et ainova mikä heijä miälest notkus, oli ne matamit takahuanees kiskomas mahorkka. Ja et sosialistine yltäkylläsys näytti enempi oleva nahistunu kaalinnuppi ja loora mutkamallist näkkileippä.

Ei olis kantsinu. Kotti ko päästi, helvatti irti. Neuvostovastane! Tyäplatsi veke, mukulat kasvatuskotti, Tiaronpimentäjän yliösse tuhojuttu. Totuurenpuhuja ei pal majatalon ovist trampannu. Simmoset tyänteli resinatas sivuraiteel seuravat 30 vuat. Jos henkis pysysivä, ja tolkuissas.

Sama kaiku on askelte. En viitti toistel. Jokane näke. Mut ihmetel kai sentäs saa.

Mitä finkil on tapahtunu? Mist lualast ryämis nämä maanpetturit ja selkärankattomat loiset? Mihe katos tolkku ja maalaisjärki? Miks varte vaa katella turpa rullal viärest, vaik kokonaist Isänmaat panna nuri. Öhh?

Oikean värinen tappaja

Taas välil on paukkunu. Mynkhenis joku sekopää listis eilä ehtool ihmissi. Kymmene, taik jotta.

»Elämme levottomia aikoja» (UM Soini)
»Terrorismin kierre on katkaistava» (SM Risikko)

Oikke hiano. Hetken jo pelkäsinki, ett jokku tyhmät pääsis lausuma latteuksi.

Enite silti otta öökoni. Suvakkinettilehrykät on salamavauhril piukas huanost peitetyi huakasui ja riamunkirjavi akkunan kokossi otsikoi. »Hähhähhäh, ei ollukka musliini». Ruskiat partabeibet kyll karotella äänt nopiammi. Jokku on tasa-arvosemppi ko toiset.

Sinäns yhrentekevä. Färist ko en ikän ol numero tehny. Mutt älkä helvatus kaakattako mittä meedian tasapualisuurest, vapaurest ny puhumatika.

Uittamolainen vesikidutus

Piän ihmine sitä tahrois vaa rauhas räplät omias. Liika pal sit kai vaarittu. Naapuri o ruvennu naputtama.

Naputus on olevanas vyysist — ei siis juttelu. Eikä luuvitost. Se kuuluu putkistost; satunnaisest, mut alvaris kumminki ja mahroto tiätä millo. Ei mitenkä voi varautu eikä pääst pakko, paitti kuskaamal rojus ja osottees Nauvon eteläpualel. Pari vuat täsä jo kärvistelty…

Mää ihmettele. Mist helvatist se ääni tule?

Mahrettiiks siin viime talorempas vaihta jotta vermei. Hanat? Ei tommost napsuttelu enne kuulunu. Ja se ääni, se on torellaki sanken v*ttumaine. Vähä niinko joku istuis kylppäris ja eläkepäivies ratoks löiskentelis piänel muavivasaral, suara siihe talon läpitte menevä huuperiputke *damm*. Volumi ei ol mikkä kova, mutt se taajuus sattu ottama pahast korvasse. Ainaski mun.

Keinot on äkkii koklattu. Jos tunke tulpat korvisse, lakkaa ovikloku ja noksu soimast. Musanarut, sama homma. Kuulosuajat — huanost kuuluu niistäki. Sitäpaitti ne hajos männä viikol. Hongkonk on tois pual jokke, viitti ravat hetikä.

Hohhoija. Täyty kai ruvet viaraskoriaks. Puleerat kämppä, ja sem pääl soitel talkkari. Mutt millai esitetä onkelma, mitä ei just sillo satukka kuuluma? Pääseeki itte suara Kupittaal…