Ei teil mittä… pananilootii olis?

Helvattu. Täyty ruvet koht hinkkama ja järjestämä. Sälli tule käymä nafti parin viiko pääst.

Kuulemma moniki pulera enne juhannust. Kesäsiivomine, niinko. Ja olen mää simmostaki kuullu ett jokku tamppava matoi joka perjandaaki, huuveri ulvoo pari kertta viikos ja tiskaminenki maistuu tiskikonekki hurise ussemma kerra joka päivä. »Mutt kui helveti taval voi rakasta vanhoi villakoiri?», sanois Hiatane.

Viuramine ei kummiska avittel nyte. Opukset ja levyt ja muuki tilpehööri makka taaski pisi huaneit valtoimenas. Pinot flintallas. Oorninki tartte löyty.

Kiitos ja kumarrus vaa lähi-Kool, vaik mää sitä alvaris haukunki. Ilmassi loodjui löytyy vaik joka viikko. Huame ruveta rytkimä?

Maidanin laukaukset

Tällä päivämäärällä 26.6.2017 Suomen €liitti on julistanut käytännössä sodan. Omaa kansaansa vastaan.

Poliisi määräsi Maidan-teltan purettavaksi

Laittomien maahantunkeutujien leiriin ei koskettu. Matut kävivät paikalla näyttämässä voitonmerkkejä. Poliisi ei reagoinut. Marco de Wit sen sijaan raahattiin maijaan, tuntemattomasta syystä.

Vtutukseni on suunnatonta. Kansanousu — ainoa vaihtoehto. Kunpa olisin nuorempi.

Haudatkaa sydämeni

…Wounded Kneehen. Jos pumpust ny jotta viäl jäljel on.

Kaivoin siis kirjan hyllyst, pualivahinkos. Rupesin uuslukemaa. Liki kymmene vuat siit jo onki, ko opuksen hommasin ja läpitte plarasin. Siis tämän Dee Brownin klassikon Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen (Bury My Heart at Wounded Knee, 1970).

Ekat 30 sivuu riitti. Mää kauhistusi.

[kansikuva] Inkkarit tapettii, sukupuuttoon melkkest kaik. Se tiäretä. Siinäki olis tiätty jo tarppeks, mut mun kauhu pomppas ihan toisest syyst. Heiluri on heilahtanu. Me eletä tismalles samaa hetkee ko Ameriikka aikoinas, sillon ko Kristoffer-setä lasketti ankkurin San Salvadorin rantsuun. Almanakas luki 1492. Rapiat 500 vuat on menny. Nyt me ollaan niit inkkarei, Euroopan rannoil. Kohtalo  seeki on vuarevarmast sama.

Jos intiaanit olis kattonu ettees, ne elelis tänäki päivän ko Amerikan omistajat. Mutku ei. Ne ei vaistonnu vaaraa. Ne karotti terveen järkes. Vaivaset valkoset näytti säälittävilt, ja sen sijast ett taino-heimo olis käskeny hispaanojen hypät laivaas ja painuu hvettiin, he rupes veljeilemä. Antoivat lahjoi. Ottivat luakses. Opettivat viljelemää maat. Ja mikä ettei: tainot olivat lempeit, sinisilmässi, hyvei, jaloi ja ylemmyyrentuntossi. Sitä parempaa ihmist.

Mutt paattei rupes tulemaa lissä. Valkoset alko esittämää vaatimuksi, tuputtamaa kristinuskoo ja omii tapojas. Valtasivat maata. Sikisivät. Ja ko tarppeks oli populaa otettii loputki. Henki poijes koko taino-heimolt. Amerikka ja aarteet orotti.

Kuulostaak tutult?

Suami-intiaani makka rannallas. Vaarast ei tiatooka. Jos ketä urputtaa ja varottele, panna hiljaseks. Suvakki-heimo myhäilee. Yliopistotädit opettaa kiält, näyttä kui virkata pannuklapui ja kyhätä kaarnalaivoi. Kotoutetaa. Onha sentää just saatu kiskotuks rajoilt sissä 35 000 rikastuttavaa, erilaist, ihastuttavaa, koko Suamen pelastavaa erifärist. Pakenemas vainoo ja sortoo. Suvakki-lauma elää elämäs hianoint aikaa! Vihroviime saa tuntte olevas hyvä. Auttavaine. Hyärylline. Ylimiäline. Niimpal parempi ihmine!

Paattei ruppe tulemaa lissä. Ruskiat esittä vaatimuksi. Sapelit teroteta. Allah on suuri! Suomi on vainaa. THE END.