Yksi mätämuna kodissa riittää

[Seppo Heikinheimo: Mätämunan muistelmat] Tätä olen jonku aikka jo plarannu. Ehtoopöydäl siis makka ja päättää päivät. Sunkka lopulisest…

Luvin tämän nafti 10 vuat takaperi. Heti siis ko sain kotti kannetuks, Martin kirjaston kuappausmyynnist. Kepiät mullat, paitti vasemmiston mulgeeroämmil, ketä ei hianoo kirjastoas pualustanu. Antteks ette saa, ikän.

Mää tykkä mätämunan tyylist. Humööri o simmost hyvin kuivatettuu, pikkase prittiläist, rivitte välis huinivaa. »Pistelee!», sanois varmast eräs äijä. Mutt kyl hän ossa ittelleski naura, sillai mukavaatimattomast. — Eka kolmannes varsin on hersyvä. Ruåttinkieli on nätist hampais ja moni muuki assia ja tyyppi naurutta (taik vtutta). Onneks Heikinheimo ei tiänny yhren kansakoulupressan Nooppelist siihe aikka viäl mittä…

Ainostas yks assia harmitta. Alust saakka. Heikinheimon kiäli on juur simmost luistavaa ja tyylikäst, ko ittekki tahrois naputta, mutko ei ossa. Totisest ei olis tarttenu ammatinvalintunnil istuksi.

Lainattuja sivuja

…saa ylensä halvemmal ko ostetui. Siks varte täytyyki ihmetel: ainaski vuare mittane paussi! Noh, leikata jokune siivu.

Antti Heikkinen: Risainen elämä — Juice Leskinen 1950–2006 (Siltala, 2014)
Nick Hornby: High Fidelity (Indigo, London, 1995)
Ismo Sajakorpi: Kivikasvot ja mä — 50 vuotta viihteellä (Doscendo, 2015)

# Risainen elämä

Täst Leskis-opuksest tairetti aikalai kohkat. Hra raapustelija juaksi prokrammist toisse ja eiks joku kyhänny näytelmänki. Mää en pirelly kiirut. Kirjoi makka ennestäs hyllys, Alataloo ja Rinnettäki, älpytki löytyy kaik — ne tärkiät. Ja vaik kiskastais keskel yät kaljust pystysse, ni tommoset 30 leskist putto heti. Näppeihi vaa akustine ja pöyräl tuappi taikk pari. Ett niinko… kaanoni ennestäs kunnos, sano. :)

Lue lisää

Harri Rinteessä

Kala kuival maal?

Oukei, huano. Mut kummiski, lukasin tosa häne kirjas vuarelt 1993: Iskelmän vääntömomentti. Munt o meina jo piremmä aikka kiinnostanu, et kummottis ne häne ja Mikon laulut oikke mahta synty.

Ai selviskös?

No vähä nii ja näi. Vaivane turkulainenki tiätä et HR on siwistyny. Ja herrasmiäs. Ja pesservisseri. Pikkase siis ko Leskinenki — suara ja lyhyt ja selvä lause ei kauvaa kuki. Huumöriki on… Hän esmes [kansikuva] uskottele esileikkipuheessas etei käyt siwistyssanoi, mut runtta niit joka toisel sivul. Vastaan käveli peräte »eksplisiittinen», mist mää ole vannonu, et ain jos löytyy ni kirja kines *PAMM!*. Söin rystyseni ja plarasin lissä.

HR harhaile välil see verra kaukomail, et mun tartti pomppi ylitte ussemma kerra. Ei meina ollu tarkotus etiikan ja viosofian kurssei käyrä, eikä mailmaa valmitteks nährä. Harmi sanno, kyl ne laulut vähä sivummal jäi. Ja sit ko niihi käyti käsiks, ni tiätyst »väärät» hoiluut. Ne siirtomaalaulut munt varsin olis kiinnostanu, ja Välikausitakki, et millai ne stooryt kasatti; kuka teki mitäki. Piänel ne ohitetti. Kunnon käsittelyy sai sit simmoset, lopus, ko vaik »Kulta, etkö tulis hakemaan mua kotiin». No. Joo.

Uus opus näist, HR, pliits?

Sitä orotelles, löysin vahinkos mukavan jutun. Harri Rinne: Syvätutkimusmatkalla suomalaisuuteen. Tommone, kirjaks! :)

Mä varkain vien

…taikka lainaan. Vaik sit vähempiki:

Marc Eliot: Jack Nicholson (Like, 2014)

Liisa Talvitie: Asko Sarkola — naurun takana (WSOY, 2014)

Åsne Seierstad: Yksi meistä — kertomus Norjasta (WSOY, 2014)

Jack Nicholson

[kansi: Jack Nicholson] Jos harrasta eläväkuvi, ei pääs täst äijäst ohitte. Ei ol appu eres mun pikku paalutuksest: sitä mukka ko tule ikkä, ja ruutui filistä ohitte, sitä kaukempan mää ole Haliwuud-näyttelijäst.

Jokku ny vaa on oma lukus. Ne otta tilas, kutista muut ja täyttä akkunan, jos vaa punavalo jossan sytty. Five Easy Pieces, Chinatown, Käenpesä

Miälenkiinnol orotan mitä kirja hänest sano.

Lue lisää