Yksi mätämuna kodissa riittää

[Seppo Heikinheimo: Mätämunan muistelmat] Tätä olen jonku aikka jo plarannu. Ehtoopöydäl siis makka ja päättää päivät. Sunkka lopulisest…

Luvin tämän nafti 10 vuat takaperi. Heti siis ko sain kotti kannetuks, Martin kirjaston kuappausmyynnist. Kepiät mullat, paitti vasemmiston mulgeeroämmil, ketä ei hianoo kirjastoas pualustanu. Antteks ette saa, ikän.

Mää tykkä mätämunan tyylist. Humööri o simmost hyvin kuivatettuu, pikkase prittiläist, rivitte välis huinivaa. »Pistelee!», sanois varmast eräs äijä. Mutt kyl hän ossa ittelleski naura, sillai mukavaatimattomast. — Eka kolmannes varsin on hersyvä. Ruåttinkieli on nätist hampais ja moni muuki assia ja tyyppi naurutta (taik vtutta). Onneks Heikinheimo ei tiänny yhren kansakoulupressan Nooppelist siihe aikka viäl mittä…

Ainostas yks assia harmitta. Alust saakka. Heikinheimon kiäli on juur simmost luistavaa ja tyylikäst, ko ittekki tahrois naputta, mutko ei ossa. Totisest ei olis tarttenu ammatinvalintunnil istuksi.

Lainattuja sivuja

…saa ylensä halvemmal ko ostetui. Siks varte täytyyki ihmetel: ainaski vuare mittane paussi! Noh, leikata jokune siivu.

Antti Heikkinen: Risainen elämä — Juice Leskinen 1950–2006 (Siltala, 2014)
Nick Hornby: High Fidelity (Indigo, London, 1995)
Ismo Sajakorpi: Kivikasvot ja mä — 50 vuotta viihteellä (Doscendo, 2015)

# Risainen elämä

Täst Leskis-opuksest tairetti aikalai kohkat. Hra raapustelija juaksi prokrammist toisse ja eiks joku kyhänny näytelmänki. Mää en pirelly kiirut. Kirjoi makka ennestäs hyllys, Alataloo ja Rinnettäki, älpytki löytyy kaik — ne tärkiät. Ja vaik kiskastais keskel yät kaljust pystysse, ni tommoset 30 leskist putto heti. Näppeihi vaa akustine ja pöyräl tuappi taikk pari. Ett niinko… kaanoni ennestäs kunnos, sano. :)

Lue lissä…