# Top 100: Kaikkien aikojen huonoimmat käännösbiisit #1

Tälle osiolle on rakentumassa Top 100 -lista pahimmista rimanalituksista.

Kaikkia kauheuksia on kuitenkin hankala muistaa. Niinpä päädyin vuonna 2005 järjestämään aiheesta äänestyksen. Tein perustaksi 100 kappaleen listan ja sitä oli mahdollisuus itse kunkin täydentää.

Äänestysaika oli 8.7.–31.8.2005 ja tulokset löytyvät alla olevan linkin takaa.

Kaikkien aikojen huonoin suomalainen käännösbiisi

Tätä sivua rakennellaan tietenkin pikku hiljaa valmiiksi. Painotus on oleva enämpi rockpitoinen; Kansoja ja Suvaksia ei siis liiemmin lopulliselta listaltani löytyne, niitä kaivettiin riittämiin jo äänestyksessä.

HUOM. Tuota vuoden 2005 äänestystä voi nykyisin kommentoida JukeBlogissani.

1. Et kai ymmärrä minua väärin

Esittäjä:  Lasse Mårtenson, 1965
Originaali:  The Animals – Don't Let Me Be Misunderstood, 1965
Sävellys:  Bennie Benjamin – Gloria Caldwell – Sol Marcus
Sanat:  Lasse Mårtenson
Levytys:  Philips PF 340706

Tuskin. Eric Burdonin raaka, negroidi ja palleja hiostava tulkinta on muisto vain kun Lasse-setä astuu kehiin. Kaivoskuilu Newcastlen ja Helsingin välillä on järkyttävä.

Hemmon oma »käännös» hakee myös korniudessaan ja epäistuvuudessaan vertaistaan. Burdon parahtelee toistuvasti ja vaikuttavan epätoivoissaan »I'm just a soul who's intentions are good!», mutta More Tenson se vain lallattelee tuskitta että »Oonhan vain mies, joll' on ymmällä pää.»

Minulla myös. Kuinka tämä saattoi mennä läpi?

2. Junaan olisin noussut jo

Esittäjä:  Jukka Kuoppamäki, 1970
Originaali:  Creedence Clearwater Revival – Lodi, 1969
Sävellys:  John C. Fogerty
Sanat:  Jukka Kuoppamäki
Levytys:  Parlophone 5E 006 34192

Osapäivähippiyien olisi pitänyt pysytellä Eikan Pumppunsa parissa ja tyytyä rustailemaan sinivalkoisia lammaslauluja. Legendaarisen CCR:n ilmavasta ja vaivattomasta svengistä ei ole tietoakaan, ja myös Fogertyn hieno tarina takamaiden peräkyliin juuttuvasta matkasoittajasta on hukattu täydellisesti. Ja se nyt vain on niin, että tietyt rockbiisit ovat pyhiä ja koskemattomia.

Toivottavasti JF ei ikuna tätä kuule.

3. Svengi Mary

Esittäjä:  Tapani Kansa, 1971
Originaali:  Creedence Clearwater Revival – Proud Mary, 1969
Sävellys:  John C. Fogerty
Sanat:  Tapani Kansa
Levytys:  Sonet T 6557

Myöhemmin heimon vanhimmat muistelivat tapausta usein ja sanoivat, että hän ei tiennyt mitä teki, mutta suoritti kaiken varmalla otteella ja hetkeäkään epäröimättä. John C. Fogertyn klassikosta ja yhdestä kaikkien aikojen rockvedosta jäi jäljelle kasa hiiltyneitä plektroja, ja tuhkasta alakuloisena törröttävä mustunut Rickenbacker.

4. Muukalainen

Esittäjä:  Fredi, 1973
Originaali:  David Bowie – Starman, 1972
Sävellys:  David Bowie
Sanat:  Vexi Salmi
Levytys:  Philips 6034037

David Bowie on luonut siinä määrin oman tyylin, että biisit eivät kerta kaikkiaan oikein käänny. Monien Hectorin versioidenkin jäljiltä rima toki väräjää, mutta tuubansoitossa useinkin kunnostautunut konttorirotta Vexi Salmi ei edes vaivaudu. »Mä pientä iltapalaa juuri tein, hou hou». Hou hou.

Paksu-Fredin iskelmäote on tietenkin oma lukunsa. Ei minkään asteen touchèta, ei kosketuspintaa, no nothing. Samaa jöötiä, mitä tämä uransa »huipulla» näihin aikoihin kekkuloinut keskinkertaisuus muutenkin tauotta markkinoille suolsi. Matti Siitosen iskelmätehdas.

Hieno »Starman» olisi tietenkin pitänyt julistaa rauhoitetuksi, mutta hitinteko oli nastempaa. Laskekaa läpitte jos näätte.

5. Kalajoen hiekat

Esittäjä:  Tapani Kansa, 1978
Originaali:  The Mamas and the Papas – California Dreamin', 1965
Sävellys:  John Phillips – Michelle Phillips
Sanat:  Tapani Kansa
Levytys:  CBS Records 6540

Hra Frederik D. Kansa päätti 1970-luvun lopulla voimansa tunnossa ryhtyä »uudistamaan suomalaisen rokin» ja jatkamaan edelleenkin »sanoittamistaan». Mikä Aarre Suomen kansalle. Ihan itse. Tuloksena on vino nivaska kuonatuotoksia, eikä Suomi ole koskaan toipunut.

Kymmenet huipputekstittäjät olivat vuosien ajan joutuneet toteamaan tämänkin klassikon edessä voimattomuutensa, mutta itsekritiikki on tunnetusti köyhien vaiva. »Kalajoen hiekat/voi kun onnistuis». Ei kun.

6. Polttava rakkaus

Esittäjä:  Eero Aven, 1973
Originaali:  Elvis Presley – Burning Love, 1972
Sävellys:  Dennis Linde
Sanat:  Jarkko Laine
Levytys:  Love Records LRS 2018

Tämä karmeus sai Rockwebin vuoden 2005 äänestyksessä 15 ääntä. Silloin harmitti satasella kun en ollut vetoa kuullut. Ilo oli siis kohtuullinen kun yhytin kirpparilta kahdella eurolla Avenin albumin Sirpaleet, 1978. Nimestä ei kahta sanaa.

Pitänee sanoa että kannatti odottaa. Toki on arvattavaa mitä tapahtuu kun humppaäijä ryhtyy elvikseksi, mutta kaikki aidat alitetaan vaikka niitä ei olekaan. Taustalla veivaava raflapumppu (Avenue) svengaa juuri niin kuin vain ne kaikki tien viitoittaneet tusinat aikansa puolalaiscombot. Styge ei pysy kasassa ja soundit ovat sieltä minne päivänsäde ei yllä. Ja eeromme tulkitsee ja... okei. Tähän ei löydy riittävää verbaliikkaa. Kuunnelkaa itse.

Pari bonus-outoutta. En meinannut uskoa etikettiä. Sanat on todellakin rykäissyt hra Jarkko Laine, epäilemättä maanantaiaamun medium-grabbiksessa. Lisäksi sinkun on julkaissut alun perin Love Records! Ja kaiken huipuksi juntti-Aven on siis ollut perin vaikuttunut voimistaan — kaksi tuubajulkaisua tästä biisistä.

Mitä helvettiä ne oikein siihen aikaan kiskoivat lovennukseksi?

7. Kukka hiuksissaan

Esittäjä:  Lasse Mårtenson, 1967
Originaali:  Scott McKenzie – San Francisco (Be Sure to Wear Some Flowers in Your Hair, 1967
Sävellys:  John Phillips
Sanat:  Lasse Mårtenson
Levytys:  Scandia KS 714

Kun puolihurri kolmekymppinen ryhtyy osapäivähipiksi, niin tällaista on jälki. McKenzien sokeroitu flower-power-balladi kiteytti ehkä jotain 1960-luvun ylioptimistisesta hengestä, mutta finnikäsittelyn jäljiltä ei moista uskoisi. Mårtensonia pidettiin aikanaan kai kovanakin laulajana, mitä seikkaa en ole koskaan ymmärtänyt. Huh.

8. Epitaph (tuulet kirkuu hautoihin)

Esittäjä:  Hector, 1975
Originaali:  King Crimson – Epitaph, 1969
Sävellys:  Robert Fripp – Michael Giles – Gregory Lake – Ian Mcdonald – Peter Sinfield
Sanat:  Hector
Levytys:  Love Records LRLP 142 (LP)

Valitettavan tuttua sarjaa. Joihinkin biiseihin nyt vain ei pitäisi koskea, ei yhdenkään finnihemmon.

Crimsonin hartaasta fiilingistä ei voi aistia ripaustakaan. Kaikki mättää: nimekäs studio-orkesteri kiskoo rekeä kuin lauantaitanssinauhoituksessa ja koettelevan kokemuksen kruunaa Hecin ontuva sanoitus. »Pelkään niin / sä huomenna ii-itt-kee-et».

Vielä ylihuomennakin.

9. Miltä meno maistuu

Esittäjä:  Lasse Mårtenson, 1973
Originaali:  Lou Reed – Walk on the Wild Side, 1972
Sävellys:  Lou Reed
Sanat:  Kari Tuomisaari
Levytys:  Scandia KS 905

Piru vie, Mårtensonhan alkaa listalla jo haastaa hra Kansan. Ei maistu. Ei mitään häpyä tässäkään, paitsi mittaamaton camp-arvo tietenkin. Reedin charmantista pudottelusta on väännetty tosi karmaiseva tusinarallatus.

Terveisiä vaan Kari Kustaa Tuomisaarelle. Häpi?

10. Tyytymätön

Esittäjä:  Eero & Jussi & the Boys, 1965
Originaali:  The Rolling Stones – (I Can't Get No) Satisfaction, 1965
Sävellys:  Mick Jagger – Keith Richards
Sanat:  tuntematon (Raittinen?)
Levytys:  Rca FAS 941

Tämä on kuin mustavalko-otos Suomi-rockin tilasta vuonna 1965. Tuottajan palleilla istuivat 5-kymppiset papparaiset jotka eivät ymmärtäneet rockista mitään. Meanwhile, jossain kaukana olivat ulkolaiset pellet ruiskaisseet ärtsyn hitin ja pitihän rahastuksen merkeissä kotilaistenkin se sitten rutistaa.

Mikään vain ei kertakaikkisesti toimi. Soundit ovat syvältä, teksti tolkuton, svengistä ei tietoakaan ja Jaggerin ja Eero Raittisen vokaalivertailu mustaa mielen. »Olla en voi / tyytyväinen». Sisso.

11. Kenties, kenties

Esittäjä:  Jormas, 1968
Originaali:  The Beatles – Hello Goodbye, 1968
Sävellys:  John Lennon – Paul McCartney
Sanat:  Juha Vainio
Levytys:  Parlophone PAR 985

McCartneyn biisi oli ehkä kevyt sormiharjoitus, mutta The Beatles sentään vetäisi tapansa mukaan loistokkaat harmoniat ja Ringo pudotteli sekaan fiksut breikit. Jormas taisi kokoontua Junnun kera maanantaiaamuna, sillä mitään ei hohdosta ole jäljellä. Willberg kimittää aivan sietämättömästi. »Pyörii pää / kun sun nään». Jaaha.

12. Menin kipsiin taas

Esittäjä:  Hector, 1975
Originaali:  The Guess Who – Dancin' Fool, 1974
Sävellys:  Burton Cummings – Domenic Troiano
Sanat:  Hector
Levytys:  Love Records LRS 2090

Alkuasetelma on tietenkin jo toivoton. Burton Cummings on yksi kaikkien aikojen rock-vokalisteja, Hector taas... no niin. The Guess Who puolestaan pystyi parhaimmillaan revittämään aika raivokkaasti, ja alkuperäinen hieno rockveto rullasikin reppavalla riffillä messevästi.

Hecin joukkojen jäljilätä stygeää ei samaksi uskoisi. Taustacombo on totaalisen tiltissä ja soundit sietämättömän ohuet. Hectorin epätoivoinen Cummingsin matkinta herättää raivoa. Tekstinkin on ilmeisesti kirjoittanut Veikko Salmi salanimellä, ainakin se on yksi Hectorin uran surkeimmista.
»Mä kohta kohteeksi jouduin yhden tyyli-lyylin / kuumaa huumaa vaistosin /
Mut silloin kadotin taas mun kovanaamatyylin / ja niinkuin aina – murenin».

Vuosi 1975 on Hecin uralla merkillinen pohjakosketus – sehän pitää sisällään kaksi muutakin täydellistä hutia (»Epitaph» ja »As Strong as Samson»). Tämä kipsi ei murene.

13. Rasvis mä oon

Esittäjä:  Pepe Willberg, 1979
Originaali:  Frankie Valli – Grease, 1978
Sävellys:  Barry Gibb
Sanat:  Hector – Pertti Reponen
Levytys:  Fazer Finnlevy FS 077

Täyttä campia. 33-vuotias Willberg teinistyy ihan korvissa ja lauleleiksee aivan punoittamatta että »Nuo dorkat vanhemmat / ei pääse kahleistaan» ja että »Rasvis ei jää selustaan eikä varjoon / rasvaa sun lettiisi tarjoon».

Harma ja Reponen olivat vissitenkin vetäneet suavensa sisäisesti?

14. Pakoon pahaa maailmaa

Esittäjä:  Karma, 1973
Originaali:  Uriah Heep – Stealin', 1972
Sävellys:  Ken Hensley
Sanat:  Vexi Salmi
Levytys:  CBS Records CBSA 1983

David Byronin legendaarisen virtuositeetin toistaminen on tietenkin finnille mahdotonta, vaikka muudan Pentti Hietanen jo kulman takana arkkuaan availeekin. Silti piti mennä koittamaan.

Tulos on järkyttävä, tietenkin. Ja vaikkei Heep koskaan varsinaisesti loistanut soittotaidoillaan, niin sekin taso jää kauas ja Kiviharjureen kiskominen muistuttaa huomattavasti 1990-luvun jälkeistä Kirkaa.

Miksi niiden piti?

15. Mustaa

Esittäjä:  Kai Hyttinen, 1966
Originaali:  The Rolling Stones – Paint It Black, 1966
Sävellys:  Mick Jagger – Keith Richards
Sanat:  Saukki
Levytys:  Philips PF 340764

Alkuperäinenkin on turhan hypetetty, mutta omaa sentään jotain viehkoa 1960-luvun magiaa. Kaiken toivon saa heittää kun Hämeenlinnan suuri poju astuu esiin. Ei kai Hyttinen, kuten Holle sanoisi.

16. Mä haluan toimintaa

Esittäjä:  Antti Huovila, 2003
Originaali:  Elvis Presley – A Little Less Conversation, 1968
Sävellys:  ?
Sanat:  ?
Levytys:  ?

Näitähän ei pääse kukaan pakoon. Aina ilmestyy jostain uusi tankokuninkas, iskelmäprinssi tai kaikenkarvainen vuodensolisti. Rauhassa ei saa uinua edes Oikea Kuningas, joka jo hakkaakin hulluna lautojaan (sikäli kuin on siellä).

Mercy, mercy.

17. Viidakko-Jim

Esittäjä:  Eero Raittinen, 1969
Originaali:  The Beatles – The Continuing Story of Bungalow Bill, 1968
Sävellys:  John Lennon – Paul McCartney
Sanat:  Juha Vainio
Levytys:  RCA FAS 017

Raittisen valjeksillä on omat ansionsa Suomi-rockin pioneereina ja Eero teki 1960-70-luvun vaihteessa useita onnistuneita covereita. Tämä on kuitenkin uskomaton harhalaukaus.

Lennonin muikea ja tasojakin sisältävä stoori viidakossa haahuilevasta Billistä on hukattu pahan kerran. »Hei Viidakko-Jim / pääsi on pim / pyssys on pam!». Arvoisa Junnu Vainio lienee valutellut omakohtaisia fiilareitaan?

Mutta tällainen se oli oikean rockmusan kohtalo vielä 60-luvulla: ei mitään kunnioitusta tai ymmärrystä vaan finnijunttiuden juhlaa. Hit!

18. Almaz, onnen lapsi

Esittäjä:  Katri Helena, 1988
Originaali:  Randy Crawford – Almaz, 1986
Sävellys:  Randy Crawford
Sanat:  Pertti Reponen
Levytys:  Scandia KS 1138

Metsäiseltä Tohmajärveltä on tietenkin pitkä matka syvän etelän Georgiaan, mutta kuka käski avata arkkunsa?

Randy Crawford on yksi soulin Suurista Tulkitsijoista ja lyyli, jonka munasarjoista lähtevään sielukkuuteen ei yllä edes kovin moni värisisko. Kuinka siis sinivalkoinen patsas? Mutta Katri se vaan laulelee kauniisti kuin aina ja — taas P. Reponen! »Niin kukka kasvaa, sen nuppu aukee...»

Painakaa liipasinta, jo.

19. Koskipuiston kuu

Esittäjä:  Pate Mustajärvi, 1988
Originaali:  Sting – Moon Over Bourbon Street, 1985
Sävellys:  Gordon Sumner
Sanat:  Juice Leskinen
Levytys:  Poko Rekords PÄLP 087 (LP)

Kenties Mr Gordon Sumnerin paras styge, joskin »Russians» ehkä kilpailee. Mutta eipä auta kun suomipoika asialle käy.

Juicen teksti ei ehkä ole ihan toivoton, mutta tuottaja on istuksinut keppanalla ja hra Mustajärvi on täysin eksyksissä. Ikurin Turpiini-sain ei saa mitään otetta originaalin nosferatumaiseen namusetätunnelmaan ja etenkin lopun fraseeraus ampuu kiusallisesti yli.

Eiks se olis tarjonnu, Pate?

20. Rakastellessasi saat sen tietää

Esittäjä:  Tapani Kansa, 1996
Originaali:  Bryan Adams – Have You Ever Really Loved a Woman, 1996
Sävellys:  Bryan Adams – Michael Kamen – Robert Lange
Sanat:  Tapani Kansa
Levytys:  Columbia 6631581 (CDS)

Mr Adams ei kuulu suosikkeihini, mutta tahdon silti surra.

Kuulin tämän kääntelyn vasta äskettäin (kesäkuu 2005) ja ihan heti ei tule kökömpää sanoitusta mieleen. Freudilaisittain sanottuna se ei istu vaan seisoo. Olennainen on kadoksissa eli kuten hra »Vuokratontilla» meilissään osoitti: »Jos kappaleen kääntäisi [tuosta] takaisin englanniksi, se voisi olla esim. 'Have You Ever Fucked a Real Woman'»

Mutta kyllä Kansa tietää.

Karmeat #1 | Karmeat #2 | Karmeat #3 »»