# Top 100: Kaikkien aikojen huonoimmat käännösbiisit #2

Tälle osiolle on rakentumassa Top 100 -lista pahimmista rimanalituksista.

21. Viittä vaille viis

Esittäjä:  Lea Laven, 1977
Originaali:  Buddy Holly & the Crickets – That'll Be the Day, 1957
Sävellys:  Jerry Allison – Buddy Holly – Norman Petty
Sanat:  Chrisse Johansson
Levytys:  EMI 9c-006-38241

Rockwebin kauhukkiäänestyksessä naisten ykkösviittaa soviteltiin Meiju Suvakselle, mutta rockin puolelta katsottuna oikeampi valinta on madame Luukinen.

Meiju pysyy genressään veivaamalla valmisbaskaa toisen päälle, mutta fru Laven ei ole kyennyt unohtamaan nuoruuttaan jolloin keikoilla kulki niin rok-rok. Tuloksena on holtittomia hyppäyksiä ja läjä tyylipuhtaita raiskauksia. Syyntakeeton ehkä on hän, sillä huttutuottajien kuningattaren Chrisse Johanssonin kynsistä ei kukaan ole palannut.

Biisikö? Buddymme ilmava ja kepeä pioneerisvengi on kääntynyt kirskuvaksi junnaukseksi ja Laven on kökkötekstin kanssa pahoissa vaikeuksissa. Amen.

22. Kotihipat

Esittäjä:  Johnny, 1965
Originaali:  Elvis Presley – Jailhouse Rock, 1957
Sävellys:  Jerry Leiber – Mike Stoller
Sanat:  Kari Tuomisaari
Levytys:  Scandia KS 536

Muualla maailmassa jo rockattiin pallit hellinä, mutta Suomen maitolavoilla puristeltiin utareita taistotammien tahissa. Pidemmittä puheitta:

»Ladies and gentlemen. Attention, pleaze! Now Mr Jerry Leiber and Mr Mike Stoller meets hra Khari Tuommisari:»

Spider Murphy played the tenor saxophone
Little Joe was blowin' on the slide trombone.
The drummer boy from Illinois went crash, boom, bang!
The whole rhythm section was the Purple Gang.
Let's rock, everybody, let's rock!
Everybody in the whole cell block,
Was dancin' to the Jailhouse Rock!

Hei pane jo se takki kylpyammeeseen
ja jätä ulko-ovi vähän raolleen.
Kai otit mukaan kitaran ja grammarin?
No hyvä, sitten kotihipat alkaakin.
Twist, twist, twist, twist,
Kuka käveli jo keittiöön?
Se on Pena, mutta kävelköön.

23. Vain kaksi nauhaa

Esittäjä:  Danny, 1981
Originaali:  Jon English – Six Ribbons, 1978
Sävellys:  Jon English – Mario Millo
Sanat:  Pertti Reponen
Levytys:  Scandia KS 1058

Telly-sarja Vastatuuleen (Against the Wind) oli suosittu Suomessakin 1970-luvun lopulla. Melkoinen osa ansiosta lanksei tälle Englishin itse säveltämälle ja esittämälle varsin tunnelmalliselle teemabiisille.

Ei tarjolla mitään suurta runoutta ollut, mutta sen vähänkin — mystisen ja romanttisen angstin — onnistui muudan Pertti Reponen hukkaamaan täydellisesti. Jopa tavut ovat päin seiniä (six, kak-si). Iso D. on tietenkin hyvin, hyvin pieni d, mutta kuvaavaa on, että paskasta tekstistä ei pystynyt timanttia puristamaan edes legendaarinen Tapio Heinonen. Näin se käy.

24. Saat minut tosi vauhtiin

Esittäjä:  Petri & Pettersson Brass, 1974
Originaali:  The Kinks – You Really Got Me, 1964
Sävellys:  Ray Davies
Sanat:  Lauri Karvonen
Levytys:  Scandia KS 928

Kuopiolaiscombo teki 1970-luvulla runsain mitoin covereita, jotkut onnistuneitakin. The Kinksistä olisi kuitenkin pitänyt pysyä erossa. Tuottaja istuksi jossain pitkällä ja Kuninkaiden rupinen energia vaihtui suomihumpaksi.

25. Jokainen päivä on liikaa

Esittäjä:  Päivi Paunu, 1973
Originaali:  Roberta Flack – Killing Me Softly With His Song, 1973
Sävellys:  Charles Fox
Sanat:  Juha Vainio
Levytys:  Polydor 2055050

Paunulla oli joskus hetkensä, samoin Junnu Vainiolla. Molemmat ovat kuitenkin täysin yössä. Originaalin erikoinen ja hieno tarina on muuttunut hevonpaskaksi eikä madame Flackin sielukkaasta tulkinnasta voi kuulla pihaustakaan. Jokainen tällainen on liikaa.

26. Elää voin (jos kuljet kanssain)

Esittäjä:  Tapani Kansa, 1972
Originaali:  Nilsson) – Without You, 1971
Sävellys:  Pete Ham – Tom Evans
Sanat:  Pertti Reponen
Levytys:  Sonet T 6570

Kaikki mikä on niin hienoa ja ainutkertaista Nilssonin originaalissa – valtava emotionaalinen lataus, vaikuttava dynamiikka ja dramaattinen ja pakahduttavan tuskainen kaipuu – kaikki se on kadonnut complete. Kansanmiehellä ei ole vähäisintäkään kosketusta aiheeseen vaan tunnelma on kuin maamiesseuran iltahartaudessa.

Iskelmä-Reponen on yhtä hukassa. Laulun alkuparäinen, vakuuttava sanoma (I can't live / If living is without you) on kääntynyt naurettavasti päälaelleen ja riimitys on tällaista: »mä kun katson eilisiltaa / löydä huomiseen en siltaa.»

SUUREN Harry Nilssonin ikuisena ihailijana, kuolla voin.

27. Kuin pieni tyhmä

Esittäjä:  Finlanders feat. Sari Tamminen, 2003
Originaali:  Frank & Nancy Sinatra – Somethin' Stupid, 1967
Sävellys:  C. Carson Parks
Sanat:  ?
Levytys:  ?

Pappa-Frankin, tuon ikuisen Sinisilmän, ja tyttärensä Nancyn duetossa on charmia ja kemiaa jota ei jumal' auta voi saavuttaa näillä lakeuksilla.

Turkkulaissi ei simmone pal haitta. Suomen virallinen lauantaidanssiorkesteri Finlanders soittaa kauniisti ja laulaa hempeästi ja Suomen virallinen lauantaidanssiorkesterikuuluttaja Tamminen hyräilee kauniisti ja on nätti vaikka luoja ei paljon suonutkaan. CD-kansikin on kaunis ja Esakallion lavalla jouduttiin tilaamaan lisää rekalla.

28. Kun lauloin uudestaan

Esittäjä:  Päivi Paunu, 1971
Originaali:  The Band – The Night They Drove Old Dixie Down, 1969
Sävellys:  Robbie Robertson
Sanat:  Pertti Reponen
Levytys:  Polydor 2055020

Robbie Robertson loihti biisiinsä uskomattoman upean kuvan Amerikan sisällisodan tyypeistä ja tunnelmista, ja the Band myötäili niin majesteettisesti kuin vain yksi rockin suurista Bandeista voi. Päivi Paunulla on omat ansionsa hänelläkin, mutta mitäpä ne tähän kuuluvat.

Syvä Etelä selviytyi sodasta ja nousi tuhkasta, mutta ei ollut kohdannut Pertti Reposta. Täystuho ja valkoinen lippu.

29. Pois sun vien

Esittäjä:  Markku Aro, 1975
Originaali:  The Four Tops – Reach Out I'll Be There, 1965
Sävellys:  Brian Holland – Lamont Dozier – Edward Holland, Jr.
Sanat:  Vexi Salmi
Levytys:  CBS Records 3422

Ken tästä käy on tietävä, että Motown on kohtuu kaukana Mouhijärveltä ja vielä pidempi on etäisyys Hämeenlinnan tekstilliseen tienooseen.

Legendan mukaan hra Puputti oli aikoinaan keikoilla kova kiskaisemaan soulia, ja miksi emme uskoisi, mutta kopissa eväät on syöty jo valmiiksi. Studiopumppu jumputtaa tumput suorina eikä Aro jaksa intoilla. Kytevänkin kipinän tappaa tuubatornado Vexi Salmi, jonka syvällinen Detroit-ymmärrys jättää kuulijan aseitta. »Mä auttaa tahtoisin ainoastaan / jos jatkat näin / tulee seinä pian vastaan.»

Seinä on betonia, ja jos soul-group The Four Tops joskus yltyy keräämään klassikoidensa kalkkuna-covereita on tämä Top-kymppikamaa.

30. Minä ja Bobby McGee

Esittäjä:  Dave, 1971
Originaali:  Roger Miller – Me and Bobby McGee, 1969  [Janis Joplin, 1971]
Sävellys:  Kris Kristofferson
Sanat:  Chrisse Johansson
Levytys:  Columbia 5E 006-34509

Ou diör. En tiennyt tästä(kään) nolovedosta mitään, kunnes Huuto.net-sivustoa kahlatessa osui sinkku vahingossa käteen. Kyseessä on vuoden 1971 mahtihumppa »Flirtaten», ja tämä vedokki löytyy B-poskelta.

Metsikössä istutaan tukevasti. Vaikka lähdöksi on tarjolla yksi upeimpia country-sävellyksiä ikinä, ja myös alkuperäinen road-tarina on hieno, niin finnipartio onnistuu vesittämään kaiken. Näivettynyt studiopumppu jumppaa mitään mistään ymmärtämättä ja danssibasisti Dave (oik. Seppo Kohvakka) hoilailee vailla tarttumapintaa täysin ongelmitta. Mikään ei toimi. Janis itkee jossain valovuosien päässä ja jopa Millerin originaali alkaa rokata.

Kohvakka on tietysti osin syyntakeeton. Tuubatykki Johanssonin ontuva huitaisu on niin metsässä kuin vain Suomessa olla voi. J. Raittinen yritti omassa virityksesään vääntää maiseman kotomaan teille, Johansson koettelee kuulijaa ymppäämällä stoorin jonnekin maailmalle, originaalia väkinäisesti mukaillen. Ei toimi sitäkään vähää. Bonuksena jaellaan sitten tällaisia helmiä: »Pakoputki paukkuen ja pyörät pomppien».

Tämä korni kääntely pysyi minulta pimeydessä 38 vuotta. Pannaan saman verran lisää. Anna heille anteeksi, Janis, totisesti he eivät tienneet mitä tekivät.

31. Ensi kertaa

Esittäjä:  Markku Aro, 1981
Originaali:  Rainbow – I Surrender, 1981
Sävellys:  Russ Ballard
Sanat:  Raul Reiman
Levytys:  Fazer Finnlevy FS 141

Mouhijärven Tom Jonesia ei kylmännyt vaan heppu päätti ryhtyä myös Suomen Joe Lynn Turneriksi. Loistavan sanoituksen istutti legendaarinen Raul Reiman. Tätä ei kyynelittä kuuntele, ei edes ensi kerralla.

32. Kultaniityt

Esittäjä:  Tapani Kansa, 1994
Originaali:  Sting – Fields of Gold, 1993
Sävellys:  Gordon Sumner
Sanat:  Tapani Kansa
Levytys:  Columbia 6608601

Stingin keskinkertaiset vedätykset eivät ole koskaan minua heilauttaneet, mutta Kansan rinnalla ne alkavat kuulostaa oopperalta. Tämmöiseen totaalipaatokseen yltää vasta kun on oikein helvetin Ammattitaitoinen ja Taiteilja ja Tulkitsija. Sanoitus on tietenkin täyttä tapsaburgeria.

33. Taas nousen junaan

Esittäjä:  Kirka, 1975
Originaali:  Bob Marley & the Wailers – I Shot the Sheriff, 1975
Sävellys:  Bob Marley
Sanat:  Jussi Tuominen
Levytys:  EMI 5e-006-35061

Bob Marleyn hienoja ja omintakeisia reggaebiisejä en ole kuullut kenenkään onnistuneesti suomeksi versioivan. Kirka ei tee poikkeusta.

Reggaelle olennainen keinuva svengi on vaihtunut halonhakkuuseen ja sanoittaja Jussi Tuominen yltyy yhteen kaikkien aikojen väkisinmakuista. Mitäpä siitä, että Marleyn laulussa ammutaan nilkki lainvartija ja parahdetaan koskettavasti »Sheriff John Brown always hated me / for what, I don't know!». Mukavampaa ja turvallisempaa on toki finnien kuulla että »Nimikirjoituksen nyt multa haluais ken / en minä yhtään kättä nää missään.»

Minulta ei tarvitse kysellä vihani syytä ja listisin empimättä myös mahdollisen deputyn.

34. Nainen tummissa

Esittäjä:  Lemon, 1972
Originaali:  Uriah Heep – Lady in Black, 1971
Sävellys:  Ken Hensley
Sanat:  Vexi Salmi
Levytys:  Ufo S 202

Heepin originaali on yksi 1970-luvun hienoimpia balladeja ja oikeastaan aika nerokaskin: kaksi sointua ja hieno story.

Lemonin maitokelkkakäsittelyssä kaikki on mennyttä. Vexi Salmen sanoituksen voisi haaste huomioiden sietää, mutta kaikki kaatuu onnettomaan saksalaistyyliseen lauantaitanssijumputukseen. Alkuperäisestä charmikkaasta svengistä ei ole jäljellä ripettäkään. Kyllä oli kauas pitkä matka.

35. Nou hätä, tää on tätä

Esittäjä:  Club for Five, 2006
Originaali:  Bobby McFerrin – Don't Worry Be Happy, 1988
Sävellys:  Bobby McFerrin
Sanat:  Ilkka Talasranta
Levytys:  ?

Pitihän sitten kokea sekin päivä jolloin tuo naurettava fingelskahoku tungettiin johonkin kappaleeseeen. Mutta eikö kukaan kertonut näille muna(sarja)ttomillle lässyille minkä värinen äijä orkun kiskaisi?

Cf5 gous sou bladi bläk, mutta vain kuuntelijan mieli mustuu. Tekorento ulkoluenta herättää murhanhimoa, eikä edes tavuja ja sanoja ole osattu laskea. »be hap-py» on jonkun mielestä »tää on tä-tä». Niin on. Missä tuottaja kuppasi, manikyyrillä?

Tämä tekele, tämä on karmein julkinen vaikkuvitsaus 2006. Turun Uittamon olkkarissa shous raivokkaita radiontumppauspersformansseja, ja talkkari haravous talriikkeja. Turhaa kaikki. Tuska nou lakkaa. Sou hätä. Sou!

»Saa tulla pyyhkimään!...»

36. Kun sä vierelläin sateessa oot

Esittäjä:  Marita Taavitsainen, 2006
Originaali:  Neil Sedaka – Laughter in the Rain, 1974
Sävellys:  Neil Sedaka
Sanat:  Chrisse Johansson
Levytys:  ?

Vaikka kesä 2006 oli legendaarisen kuuma, kaunis ja kuiva, oli idylli petollinen kuin kavaljeerin hymy. Virvoittavien syyssateiden sijasta alkoi eetteristä valua outoa ruskeankuuloista höttöä. Ensimmäinen kuuntelun kohteeksi joutunut meni tolaltaan, ja apuun huudetut kaiken-jo-kuulleetkin alkoivat hädässään plarata muinaisia Tangtradamuksen ennustuksia. Lopulta päädyttiin tekemään tangnoosi, mutta ennuste oli pelvoittava: kuuntelija ei ehkä koskaan toipuisi täysin ennalleen.

Neil Sedakan haikea poppipala ei ole silti vanhentunut päivääkään ja tekipä siitä 1975 viehkon version muudan Puputtikin. Myös yltiöflegu Taavitsaisen spastisesti laahustellessa shurensa luo, hymyää viaton kuuntelija ensin odottavasti. Kaksi säettä kuultuaan hän kuitenkin ymmärtää, ja armeliaasti poimii esiin bond-mallisen sontikkansa. Siunattu hiljaisuus.

Ah, tätä murhetta. Aikakoneeni on rikki. Muutoin matkaisin perumassa kaikki tankokilipailut ennen vuotta 2006 eKr.

37. Vaitelias neljäs mies

Esittäjä:  Hannu Palo & Pate Mustajärvi , 2007
Originaali:  Viktor Klimenko – Neljäs mies, 1964
Sävellys:  Toivo Kärki
Sanat:  Reino Helismaa
Levytys:  ?

Voi itku. Ei sitten säästynyt tämäkään klassikko.

Pate Esko rekkaa niin kuin muutenkin 2000-luvulla. Hannu Palo — tämä kaiken kansan suosikki — puolestaan muistetaan parhaiten tyylipuhtaasta raiskauksesta vuonna 1994. »Take My Breath Away» on monille rakas, ja he mieluusti toivottavat halpahannun kujalla vastaan.

Äänet eivät soi, otetta ei ole. Ihan keski-ikäkybällä tietysti tulkitaan ja eläydytään ja ollaan laid-back, mutta löysä läpilaskettelu nostattaa vain käyrää ja varomaton radionsa avaaja istuu kohtakin orpona sannalla. Eivätkä hrat Suuret Taiteilijat viitsineet vaivautua edes päättämään kuinka Morrison lausuttaisiin. Kuulija vaivautuu, jääden rukoilemaan että Kidin lappu monistuisi korville ja miehet ryhtyisivät vaiti.

Kuulin siis viimein senkin ihmepäivän että kaipaan Viktor Klimenkoa. Varmemmaksi vakuudeksi: kaikkien jakkupukurok-rokkien toiveRadio Suomi lykkää tätä yötä päivää, ja perinteiden dumppaus on varmennettu vesittämällä biisin nimikin.

Ampukaa jo, Bill tai Morrison.

38. Hey Jude

Esittäjä:  Kirka, 1971
Originaali:  The Beatles – Hey Jude, 1970
Sävellys:  John Lennon – Paul McCartney
Sanat:  Pertti Reponen
Levytys:  Scandia KS 851

Kirka teki vuosina 1967-72 valtavan läjän klassikoita. Aina ei kuitenkaan onnistunut ja paha esmi on tämä merkillinen harhaveto.

The Beatlesin mahtihymnin edessä on valkoinen lippu täysin tapissa. Mikään ei toimi. Taustat ovat ohuet ja Kirka heittää kuin suoraan paperista. Toisessa kajarissa piipittää muhkean Hammondin sijasta pajupilli, eikä rumpali (Kurre Matsson?) ole vaivautunut kuuntelemaan Ringon painavaa ja oivaltavaa kapulointia. Kaikki on surkeasti huitaistua.

Mutta ehkei lopulta voi syyttää: Reposen avuton kynäily olisi vienyt luonnon keneltä vain. McCartneyn hieno semiuskonnollinen ja ambivalenttikin maailma on vaihtunut silkaksi liirumiksi. Täyskulho perttisalaattia, vassokuu.

Kirka ei kai oikein koskaan onnistunut Beatles-versioinnissa. Outo juttu, ei Maunulasta nyt näin pitkä matka Livörpuuliin pitänyt olla. Hey vaaan ittellenne.

39. Kuin Juudas

Esittäjä:  Hector, 1975
Originaali:  Procol Harum – As Strong as Samson, 1974
Sävellys:  Gary Brooker
Sanat:  Hector
Levytys:  Love Records LRLP 142 [LP]

Procolin majesteettinen ja kohtalonomainen progesoulballadi on 70-luvun hienoimpia musiikillisia hetkiä. Brooker tulkitsee tunteikkaasti Keith Reidin profetioita, jylhä urkusoundi on kuin Bachin kirkkokoraaleista ja B.J Wilsonin upeat breikit kuljettavat biisiä epätavallisin kuvioin kuten tavallista. Täydellinen styge, mitään ei puutu.

Heti alkuun Reid maalaa tylyn näyn, kuin suoraan 2000-luvulta:

Psychiatrists and Lawyers/ destroying mankind
Driving 'em crazy/ and stealing 'em blind
Bankers and Brokers/ ruling the world
Storing the silver/ and hoarding the gold

Turha kai sanoakaan. Mitään ei mainitusta loistokkuudesta ole Hecin poppoon jäljiltä jäljellä. Soundit ovat surkeat, tunnelma on kaikonnut eikä biisi kerta kaikkiaan kulje mihinkään. Siitä pitää viimeistään huolen tunnettu svengintappaja Vesa Aaltonen.

Myös Heikki itse on kovin hukassa. Miehellä ei tunnu olevan mitään kosketuspintaa biisiin ja tekstikin on merkillisen epäistuva ja kornikin. Jonkinlainen poliittinen irvailu ja/tai julistus lienee tarkoituksensa ollut, mutta...

Paikkaasi etsit/ ja svengailit vaan
Mainosten sketsit/ sut sai hurraamaan
Työmiehen penska/ ja kuitenkaan ei
riittänyt tie/ joka faijaskin vei

Sori vaan, Hector. Syntyi pientä eroa tuossa. Vuonna 1975 eivät jutut vaan tainneet oikein natsata?

40. Poutapilven poika

Esittäjä:  Seppo Tammilehto, 2008
Originaali:  The Moody Blues – The Story in Your Eyes, 1971
Sävellys:  Justin Hayward
Sanat:  Seppo Tammilehto
Levytys:  Tamsong Music ay.TSMCD-1060 [CD]

Hra Tammilehto on pitkän linjan muusikko ja tunnettua sukua — serkkunsa on kuuluisa Topi Sorsakoski. Onpa äijällä myös omat ansionsa, mutta tässä karahtaa kirves kiveen tylyllä kalskeella.

MB:n eleganssista ei ole tietoakaan, eikä Tammilehto tavoita stygen vaatimaa tunnelmaa. Mikä pahinta, sanoitus on epäistuva ja harvinaisen huitaistu.

Katsoin tyhjään avaruuteen
pienen pojan siellä ratsastavan näin/
Veti suitsista niin lujaa/
kääntyi minuun päin
Tunnistin mä piirteet heti
peilikuvan tutun menneisyydestäin/
Saman ilmeen johon useasti kiinni jäin

Siis wot? Pertti Nieminen salanimellä?

Teen tämän arvioni kuultuani radiosta heebon haastattelun (huhtikuu 2008). Sainpa kuullakseni, että hra Tammilehto on kyhännyt runsain mitoin iskelmiä ja tankoja [sic], ja peräti menestyksellä. Sanoituksiakin kuulemma pystyy lykkäämään kuka vain, kunhan pikkasen treenaa. Kuten kuullaan, kyllä kykentyy.

MB-orkulla on iso paikka sydämessäni eikä vihani tästä vesityksestä ole ilmennettävissä. On kulttuuri saapunut Ähtäriin? Ehkä ensi vuosituhannella.

«« Karmeat #1 | Karmeat #2 | Karmeat #3 »»