Miksi kirjoitan nettipäiväkirjaa?

Moisella kysymyksellä lähestyi minua eräs mediatutkija. Tai ehkä »tutkija». Ei siis kovin vakavana tai tieteellisissä merkeissä. Tulkitsin aluksi trolliksikin. Mutta kun sattui luppoaikaa ja röökii ja kaffet riitti, niin…

Mitään vakavaa tutkimusta ei siis oltu väsäämässä, ehkä enemmänkin jonkinlainen gallup. Kysymyksiäkin oli aseteltu vain neljä [sic], joten paha siitä olisikin ollut nyhjästä. Mutta tämmöistä kumminkin:

1. Miksi päädyit kirjoittamaan päiväkirjaa internettiin, julkiseen foorumiin?

Enpä taida tietää, ehkä pitäisi kysyä joltain benfurmanilta. Pikkuperverttinen harrastehan tämä, ja varmaankin jokainen blogin vääntäjä on jossain määrin narsisti.

Idis tuli siitä, että alun perin vuodatuksia lähti meilinä frendeille, joista jotkut ilmiselvästi pitkästyivät. Niinpä arvelin paremmaksi aloittaa tämmöisen plarin, jota kiinnostuneet voisivat kahlailla ja muut completely ignore. Aluksi kirjoitin jutut turunmurttel — mikä olikin perin mukavaa, mutta lukeminen sen sijaan osoittautui suomalaisille turhan hankalaksi ja palasin yleiskieleen.

Että tiedä sitten — mukavaa ajankulua ainakin ja jollain kummallisella tavalla »järkevämmän» tuntuista kuin pudotella pöytälaatikkoonsa. Mikä semmoisen funktio olisi?

Suomen nuoret Leijonat

Kultaa ei tullut, mutta eipä haittaa. Hienoa peliä nähtiin ja kliimaksina huikea pronssitaistelu. Tuskin kukaan jäi kylmäksi!

No niin, tunnustan heti kättelyssä: en odottanut kisoilta juuri mitään. Jengi näytti paperilla heppoiselta ja valtaosa nimistä ei sanonut minulle mitään. SM-liigajengien nelosketjujen hemmoja, junnuja ja pari »vahvistusta» NHL:stä? Perin valmis olin teroittamaan puukkoja…

Onneksi tyypit olivat toista mieltä ja saattoivat kaltaiseni vähäuskoiset häpeään. [MM-logo]Peli parani koko ajan turnauksen edetessä ja harvemmin on jäällä nähty yhtä timmi leijonalauma. Ehkä Aravirta oli oikeassa. Kun monikaan ei ollut vielä saavuttanut mitään, eikä suuria staroja ollut, niin rahan ja maineen myötä usein ilmenevä egoismi loisti poissaolollaan. Oli pakko pelata joukkueena.

Nannaa tarjottiin jo tapeltaessa välieräpaikasta, kun venukki lähti viime hetken lepakolla lauluun (Suomi-Venäjä 4-3). Jess! Valitettavasti samalla tuli tuurikiintiö täyteen ja jenkit puolestaan kestivät semissä tuurilla ja taistelulla jellonien viime hetkien rynnärit. (USA-Suomi 2-1). Huoh…

Pronssimatsiin kumminkin ja herkkua koko rahalla. Tappioasemasta 0-1 vika erässä väkisin rinnalle — ja ohi. Uskomaton koko jengin taistelu, jossa tsekki ei lopussa päässyt edes ulos alueelta. Kaks makeeta tahtokassia ja 2-1. Ainakin tämä pronssi voitettiin!

Robbie Sinatra?

Helikoptereissa ei ole säästelty ja Knebworthissa vellova yleisömeri tehdään tykö. Kerettiläisiä ajatuksia alkaa kangastella. Wuuudstok! Mitä pirua, voiko 100.000 tyyppiä olla kolmesti väärässä vaikkei kukko ole edes kiekaissut…

Olen päättänyt varustautua ja ottaa selvää tästä. Valitettavasti sählään ja duunaan keittiössä vielä voileipäpinoa ja entré menee melkein förbi. Roikkuiko se todella siellä nuppi alaspäin? Aktin esillepano saa aikaan kaikenlaisia deja vu -fiiliksiä ja nostaa mieleen rinnastuksia. Jari Sillanpää… Elvis, Las Vegasissa 1975…

Avausbiisi, Let Me Entertain You. No jaa, ei hassumpaa. Cheap Trick tai Billy Joelkin olis voineet tehdä tämmöistä 80-luvulla. Mutta sitten…

[Sitten väliin tunki uutisia Saddamista ja seuraaminen häiriintyi. Pistin jatkon videolle.]

No niin, kahdesti yritin jatkaa konvaa videolta, kahdesti homma jämähti noin kuudenteen biisiin. Ei vaan putoo, ei sitten millään. Mutta mikä sitten mättää?

Ikävä sanoo: lähes kaikki.

We got him!

No niin, yenkkipojut sitten viimein löysivät Saddamin. Elävänä. Mutta vaikka jäännöksiä ei ole, on edessä arvoton näytelmä.

Kuvaannollisesti ottaen ruumista vedetään mustangin perässä läpi pääkadun kuin Wild Westissä tai feodaaliaikoina roikotettiin päätä kepin nenässä. Voi myös jo kuulla aikamme Johtajan puhuvan kansalleen:

»Maailma on tänään nähnyt ja todistanut, ettei yksikään terroristi, edes suurin, ole meiltä turvassa. Me käännämme jokaisen kiven ja tutkimme jokaisen kuopan ja me löydämme heidät ja me voitamme. God bless America.»

Oikeutta? Quantanamo kutsuu jos hengissä pysyy. Eikä yenkin pullistelulle tästä eteenpäin löydy äärtä eikä rajaa, onhan »poika vienyt loppuun sen mikä isältä kesken jäi». Pelkkä ajatus Busheinin turpeasta naamasta ja kehnosti kätketystä virnistelystä saa hamuamaan nuoraa. Ja kaiken lisäksi tämä varmistaa sen läjäpään uudelleen valinnan idioottivarmasti.

Vatast väänttä. Voi maailmaa.

Kremlin Kyttä I

Uutiset ovat toitottaneet koko päivän tätä ihmeelist asjaa, vaklaaja Putinin lausuntoa.

Kas näin loihe lausumaan herra Putin:

Vaalit olivat avoimet, rehelliset ja demokraattiset.

A vot! Kukapa tohtisi eppäillä, sentään onhan ikiaikainen ja tunnettu perinne tämä venäläinen avoimuus ja rehellisyys. Ja niin kuin hyvin tiedetään, myös on italialainen hienotunteinen, amerikkalainen sivistynyt eikä saksalaisella huumorilla ole äärtä eikä laitaa.

Uffs, ehkä kantsis alkaa kylvää niitä maamiinoja…