Arkut auki!

Vähät noista verokalentereista. Kais näet tiesitte, että nykyjään kansalainen voi halutessaan saada vahdattavaksi esim. omat potilastietonsa sairaaloista, veloituksetta kerran vuodessa. Ei nyt järin dramaattista, mutta intresanttia kyllä.

Puuhaakin toki riittää. Tiedot kun eivät ole olemassa keskitetysti missään (onneksi, vielä?), vaan niitä joutuu erikseen hakemaan kustakin paikasta. Pari kirjekuorta on paluuna luukusta tungettu, nopein tuli parissa päivässä.

Historia herää mielenkiintoisella tavalla eloon, tulee ikään kuin päivämäärineen eri tavalla todeksi ja kertoopa käytetty kielikin omasta ajastaan. Muistinpa toki muutenkin, että aikoinaan yläasteen viimeisellä luokalla (vieläpä viimeisenä päivänä), kävi koulujen välisessä fudismatsissa kylmät: oma sentteri vetäisi boltsintavoittelutilanteesa täysillä otsikkoon. Valkoinen leimahdus, verta ja nurmikkoo. Pikku paniikkia, hälinää ja taksin odotteluu Malmikaren Hantan kanssa. Mutta myös:

290572 Hartiala/mh:


Tänään koulussa voimistelutunnilla jalkapallo-ottelussa saanut toverinsa jalkapallokengästä kovalla voimalla vas. silmäänsä. Luomiin tullut haavoja ja poika tuodaan heti poliklinikalle. Tultaessa valittaa kovaa päänsärkyä joka tuntuu takaraivolla. Samalla hieman pahoinvointia. Ei tajuttomuutta.

Toveri?… ehh… (Kiitti vaan, Lehtovaara). No ei vaiska, täys vahinkohan se oli. Mutta verinen nurmikko on jäänyt ikuisesti mieleen, samoin se että muut lähti kesälomille ja meikä viikon verran zoomaili TYKSin yläkerroksen ikkunasta suvea suloista ja jo joutui armas aika — yhdellä silmällä. Kävihän siellä sitten lohduks koulun pienimuotoinen delegaatio mr. Lehtovaaran johdolla, kehittelemässä piinallisen tunnelman:

No terve. Tultti sit niinko kattoma sunt… Et joo tota, emmä niinko sitä tarkottanu, osus vaa.
– No äää, sattuuha sitä.
Joo, tota tos olsis suklaat ja kukei.
– Joo kiitti vaa.
[silence]
[silence]
[silence]
Nonni, ne vissi jo orottele tual, tartte lähte.
– Joo, moi vaa.
Terve sit.

Oikeasti kävi tuuri, ois voinu lähtee näkö. Hrrrr. Mutta seuraavaks, mitähän mahtais löytyy vaikkapa kyttälaitoksen arkuista? :P

Pistin vai puhallus?

Varoitus, tämä on kevyt spoileri. Tuli näet luettua opus (Christopher Sandford: Sting) ja siitä snadisti turistaan. Jos haluat neitseellisen lukukokemuksen, skippaa koko hoito.

Sandford on kyhännyt tavaraa: 434s, n. A5 koossa, pokkari. Haastattelujakin on taustaksi pino, mutta stara itse ei ole osallistunut millään lailla, ei edes kässärin tarkistukseen. Haastatelluistakin nimellään esiintyy perin harva, esipuheen mukaan »koska he joko pitivät Stingistä tai vihasivat häntä tavattomasti.» Jahas.

Kirja etenee näennäisen kronologisesti, mutta rönsyilee sietämättömästi eikä tautofonialtakaan vältytä. Kustantaja lienee lojunut drinkillä, sillä rankka tiivistys olisi saattanut pelastaa tekeleen. Tai ehkei sittenkään, perusongelma on juuri Sandfordin poukkoileva kirjoitustapa. Kirjan lopussa on tiivistelmä, kronologisessa muodossa. Siitä kun olisi vääntänyt kustakin kohdasta 10-20 sivua jäntevää tekstiä, niin…

Moni kirjailijan päättely pukkaa hikeä, etenkin musiikillinen »analyysi»: »Sting on tehnyt kymmenittäin nerokkaita poplauluja». Esimerkkeinä toistetaan läpi kirjan biisejä Roxanne ja Message in a Bottle. Haloo! Sting on ehkä tehnyt kaksi melkein nerokasta stygeä, mutta ne ovat kyllä Every Breath You Take (jonka magiikka sekin piilee lähinnä Summersin hienossa skittariffissä) ja Walking on the Moon.

Ei nyt niin etikkaista

Kävinpä sitten minäkin joutessani pudottelemassa tuon sielujen syväluotauksen eli etiikkatestin:

Mielipiteitäsi lähimpänä oleva filosofi on Martti Lindqvist.

Alla 3 lähintä filosofia ja osumisprosentit:
1. Martti Lindqvist 79.0%
2. Starhawk 78.0%
3. Mihail Bahtin 77.0%

Ajatuksiasi eniten vieroksuu Anton Szandor LaVey 41.0%

Myös seuraavat 3 mielipidevaikuttajaa olivat lähinnä omaa vastaustasi:
1. Elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki 81.0%
2. Europarlamentaarikko Matti Wuori 77.0%
3. Europarlamentaarikko Heidi Hautala 75.0%

Jahas, vaikuttavaa seuraa… josko vaikka ostaisin tuon tuloksen, hah. Vaan kuka helkkari sitten on Starhawk? :P

Vinyyli — rakastettuni

Tiedän, tiedän toki. Sanon sen Sinulle aivan liian harvoin. Varmaankin siksi, juuri siksi lojut niin kovin usein mykkänä hyllyssäsi, lohtunasi vain sadat kohtalotoverisi. Niinä hetkinä en kadehdi kohtaloasi.

Ajattelen Sinua silti usein. Etenkin silloin, kun olemme erossa ja joudun tahtomattani kuuntelemaan kaukaisia sukulaisiasi tavarataloissa tai hisseissä. Kuinka silloin kaipaankaan tuttua ja turvallista rahinaasi — sitä samaa, josta niin kovin usein Sinulle tarpeettomasti huomauttelen.

Tiedän myös, että olet havainnut minun joskus hairahtuneen koskettelemaan kilpailijoitasi. Niin, juuri niitä: nuorempia, kiiltävissä ja houkuttevissa muovikuorissaan. Voin vain sanoa puolustukseksi, että jouduin erehdytetyksi ja että kokemus oli karmiva. Sisältö oli kovin kylmää ja steriiliä ja tunsinkin välitöntä halua palata luoksesi ja levittää tukevat ja lämpöiset kantesi heti ovella.

Ethän siis huoli, sillä tiedän nyt kaiken ja valintani on varma. Sinun kanssasi haluan vanheta ja ottaa vastaan tulevan. Ratisevat vekkisi eivät minua haittaa, sillä ne ovat elämisen merkkejä. Jaksan kevyesti nousta kohottamaan neulasi ja vaivatonta on vaihtaa puoltasi. Pahviset kantesi rispaantuvat ja kuluvat, niin kuin minäkin, mutta paikkaan ne kaikki kohdat hellyydellä enkä niitä kohta enää huomaa.

Ja jos kerran, eräänä päivänä, kohtalokas naarmu Sinut iäksi vaientaisi, niin senkin kestän. Minun tarvitsee vain muistella satoja yhteisiä hetkiä ja kaikki on hyvin, jälleen. Vinyyli — rakastettuni.

CD-kotelo sucks

Omaa multimediaprojektia suunnitellessa tuli pälyiltyä kirjaston tarjontaa, noin niin kuin malliks, että mitä EI kannattais tehä. Ettei tulis kehiteltyä pyörää uusiks. No niin…

Hyllyy selaillessa sitten tietty yks romppu putosi lattialle. Valmis. Ne kannen surkeet kiinnitysnastat hajosivat ja tekele meni dead. Kiroiltuani aikani idiootteja insinörttejä havaitsin että löytyipä joukosta ihan fiksukin innovaatio. Yksi kotelo oli näet — pahvia. Jess.

Täydellinen muoto: ekologinen (kierrätysmatskua), kevyt, vähemmän tilaa vievä ja ajan patina vaan parantaa ulkonäköä; vähän niin kuin wanhoissa vinyyliplattojen kansissa. Vaan miksi niitä sitten ei juuri ole käytössä? Annas kun arvaan: bisnes- ja markkinatalous (lue: kapitalismi) jyllää. Varmaan h**vetin hyvä tinki kun koneet sylkee lakkaamatta muoviskeidaa tuutin täydeltä.

Entäpäs se muovikotelon ergonomia tai sen puute. Insinörttivihaa kehitteleiksee ihan vaivatta sitä mukaa kun yrittää tunkee sitä kirottua lehdykkää sen kannen nastojen alle. Mutta tarkemmin ajatellen, sehän on aiwan täydellinen formaatti: muovimusaa muovikansissa muovityypeille.

Ai niin, se hyllyn sisältö. Löytyhän sitä kaikenlaista, aika pöyristyttävääkin. Mm. Turun yliopisto oli puuhannut kasaan sinänsä näyttävän (Majakka tms.) härdelin ja pilannut sen sitten totaalisesti: kaikki linkit toimivat hiirieleillä, naksauttamatta, siirtämällä vain hiiri kohteen päälle!

Hah… tuloksena katsojaurpo saattoi hetkenä minä hyvänsä huomata pullahtaneensa ihan minne tahansa, esim. nettiin tai ulos koko ohjelmasta [sic]. Nördeillä oli varmaan rakennellessa hauskaa… [huoh].