Gösta Sundqvist in memoriam

Jo muutama vuare aja o tullu ussestiki arvuutelttu et ketkä rokkarit koht siirtty taivaallisse orkesteri.

Moniki äijä on sen näköne et koht tule noutaja. Juice o tiätyste ykköne, miäs ko näyttä iha tsombielt. Gösta Sundqvist ei voinu tul miälenkkä.

Kualema o tunnetust tyly viaras, ei se kysel vointti tai tekemissi eikä pirä pal väli vaik simmosil jutuil ko oikeuremukasus. Vissi Göstal ol senttäs roti puuhisas — toissi ko vaik jollai Antti Hulkol — mut nii se vaa kirves heilahta. Elämä o kummalist.

Emmää voi silti sanno et mää olisi mikkä fanattine fani ollu. Marja-Leena ol nuaruures kova juttu ja sillo tul ostettu yks lättyki, mut muute kyl äijän tekemiset men vähä ohi. Kyl niit kippaloi iha miälikses ratijost kuuntel, mut ei mittä suurt tuntte palo aiheuttunu. Vähä niinko pliisuilt ne ain tuntus. Ja kyl tyylikkyyrem peränki tartti kysel ko kuuntel vaik simmost ko Parkuisiksä onnest.

Kyynikk sanosis et helppo arvat millai tule käymä: miäs kohotetta jalustal. Kaik lätyt uusiksjulkasta ja ne vyäryttä listat; Kimmeli pukka triputti-seereen; Petter von Pakhi teke 20-osase telkkusarjan ja tiiliskiviopukse Leevin salattu suamalaine sialummaisema. [Huah].

Yli kakskyt vuat äijä kummiski puuhas ja ei kai iha suat ko vuan 1996 kumars perät Junnu Vainio -pokalin. Ja kaua aikka kuultti kans ohjelmi rarios, niit Teinitaloi ja muit, nii et tulha siin senttäs mitta elämäntyäl. Leppä rauhas, Leevi.

Kanetti:
Kohtalo ossa kans leikki julmi leikei. Aikas kornilt tunttus lukke lauantain tekstitelkust et kaks miäst ol kuallu: Gösta Sundqvist ja — Idi Amin.

Holker o silakka

YK:n pääsihteeri Kofi Annani tul tänäpän kattoma meiä Tarja Halost. Jutteliva niit näit ja sit muistiva sen yhre Holkerinki, sen ko tyännetti hallittema sin Kosovo, pois jalvoist.

Annan mm. vakuutti, että valtioneuvos Harri Holkerilla on YK:n täysi tuki Kosovossa. [Lähde: Yle:n teksti-tv 15.8.2003, s. 111]

Jahas: kuuluissi viimeissi sanoi. Kui ne ny heti meina antta sil kenkkä. Olsiskos joku niist puuhamiähist peräti kokenu valaistukse hetke ja saanu yhtäkki miäleses et kummottos se kävelevä rautakank oikke ajo Suame asjoi pääministerin 1987-91?

Sillo ko se alkko juama sitä kaffetas ni viätetti kulutusjuhli ja Suami ol Europan Jaappani. Sikko se sai tyäs tehty ja rupes tyrkkämä niit silakoitas ol koko maa suas ja raunioin. Pitäkä kosovolaisset hyvänänne. Kauva.

Turkkulaine sähkökusti

Joka paikas ain toitotetta et Suami o tiatoyhteiskuntta. Niivissi

Turu kaupunk o simmone institutio, minkä kans joutu ussest asjoima vaik kaikkes yrittäs välttä. Kaikil tärkkijöil virkailijoil ja muil onki iha ikioma sähköposti, simmoses muaros niinko »etunimi.sukunimi@turku.fi». Mones muuski kaupunkis o varmaste samalaine.

Oikke hiano?

Ans ol. Turkkulaine sähköposti toimi tämmöttis: lähetetä virkailijal sähköposti. Oroteta viikko, ei vastaust. Printata se viästi paprul, pistetä kuaresse, fillaroira kaupunkil kaks kilsa ja puroteta se luukust. Viikon pääst putto omast luukust kirje misä o vastaus paperil printattun.

Kotomaissi tunnareit?

Kovaste paljo o maalimas simmost mitä ei piän ihmine voi ymmärttä. Meinate, telkust tule mont kertta viikos simmoneki programmi ko Kotomaa. Nyte. Nimem perustel vois arvat et se tahto kertto jottai Suame assioist.

Nii kerttoki — jos saa katotuks. Kui o mahrollist, et se tunnari tule suara ko jostai pimiäst Afrikast. Tsumbu dumbu dum… tsumbu dumbu dum. Ampomaa. Nyte.
Tartteki täst lähte ostama ponkotrumpui.

Anneli Pasanen Turun kirjastossa

Mää ole enneski kehunu kui hiano kirjasto Turus o. Viäläki, vaik oikkiast elämäst jo kaua sit erkkantunet surkkiat päättäjät o yrittäny kuapat sitä. Lainastoauto tule melkkeist ovel ja musikkiosastol riittä plätyi ja muit.

Ja vaik mää olenki jonkunäköne rokkimiäs (kato vaik älppylista) ja iskelmä ja pipohumppa saa aikka pahaste näpylöit, ni tartte sitä ny piänei perverssioi senttäs ol. Yks simmone o Anneli Pasanen.

Ai kuka vai. No se o simmone typy ko teki joskus 70-luvul pari älppy ja niit muutami kippaloi veivatti ussiast rarios: Sierra Nevada ja muit. Mää ole ettiny divareist niit älpeit mont vuat, turhha.

Miksem mää urppo heti menny kirjastost kattoma! Siäl ne lojus hyllys kummakki ja nyte ne o tosa pöyräl, orottamas voimasoitto. Tai no, saas katto. Kakskytviis vuat o menny ja ne kappalet o omis muistois tiätyst kovaste hianoi.
»Jos tahdot vettä sä janoosi saada/kastele Sierra Nevada».

Meinate, voi ol eres paha antiklimaksi. Jos ne onki muuttunu kimmeliks?