Näpit irti kirjastoautoista

Sen verra lopultas suivaantusi et väsäsi Turusanomi kirjotukse.

Näpit irti kirjastoautoista

Oikeasta elämästä jo kauan sitten vieraantuneet turkulaiset päättäjät ovat jälleen tekemässä sen. Ilmeisesti piipun suuta saa tällä kertaa katsella kirjastoautopalvelu, säästöjen nimissä tietenkin. Onko tämä unta vai fiinien huumaa?

[Kirjotus lehres -kuva] Kirjastoauto on loistava palvelu. Se tuo lähiöitä myöden lähes kotiovelle monipuolista hengen ravintoa. Tarjolla on kirjoja, lehtiä ja nykyisin myös CD-musiikkia. Tilaamalla saa sen mikä hyllyihin ei ole mahtunut. Henkilökunta on erittäin osaavaa ja sympaattista.

Monille kaupunkilaisille kirjastoautopalvelu on merkittävä henkireikä. Kirjallisen sivistyksen lisäksi toiminta tarjoaa myös sosiaalisen ulottuvuuden. Auto on tapaamispaikka, jossa puhutaan maailmaa järjestykseen ja tutustutaan ihmisiin — jopa naapureihin. Ne oravanpyörään tai sohvaan haihtuneet, jotka ovat tällaisesta kuulleet vain huhua, olkaatten hyvät ja käykää kokeilemassa — ja allekirjoittakaa tutustumiskäynnillä myös adressi tämän hienon palvelun säilyttämisen puolesta.

Aktiivisin käyttäjäkunta luultavasti koostuu vuosia jatkuneen markkinapelleilyn jo ulkoistamista ryhmistä: työnhakijoista, opiskelijoista, lapsista, seniorikansalaisista.

Pirusta ja pikkusormesta tiedetään vanha tarina. Varmaa on, että jos nyt esim. yhden kirjastoauton palvelut onnistutaan lopettamaan, eivät ne pyörät enää milloinkaan liikahda. Aina tulee jostain siltaa, moottoritietä, stadionia; rakennettavaksi, pidennettäväksi, katettavaksi. Lakkautusuhan alla ny olevat autot kirjoineen kuitenkin ovat valmiina olemassa ja yhdessä autossa tarvitaan virkailijoina kaksi (2) henkilöä. Pitänee siis julkisesti vaatia vastaus: minkä kokoinen todellakin olisi lopettamisella saavutettava ”säästö”?

Juurensa kadottanut, perspektiivinsä hukannut ja aatteensa aamulla vaihtanut päättäjä ei kirjastoautoa tarvitse. Mutta me elävät ihmiset, onko meillä varaa antaa kirjastoautopalvelun maatua?

Jari Leppänen, Turku

Tiärä sit oliks mittä kauhiast hyätykä… mut mopiilin väki kummiski oli tyytyväine et joku jotta sanos. Ja määki sain sappen tyhjäks. :b

Kanetti:
Lopultas, joulukuus annetti tiaroks et yhtäkä mopiili ei sittekkä (tiäteskä) kuapattu, mut pualet vuaroist lopetetti. Siihe atressi tul lopultas yli 1.400 nime — ett kyl mar saa sanno, et eres torjumisvoitto. Hmh.

Ostoskeskuksessa Vantaalla ruumiita

Helvetti senttäs, ei uskois Suames. Mut mitä mää ole illa mitta uutissi ja netti vahrannu, ni en kyl usko et ol eres vahinkko. Ei löytyny mittä kaasuputelei taik muit.

Jos mää saa arvat, ni en hämmästys lainkka jos käveis ilmi et tynamenttii kainalos sin laahustel joku tyätö tai muute turhissas ollu päähäpotkittu. Semmotti ku Suames nykyjäs riittä, kiitoksi helvatist vaa fisusilmä Niinistöl ja muil uusliperalistipelleil. Ny ruveta maksama hintta.

Lidl–Lidl–lii

Palvelust ei tiätyst tiatoka. Kärrit makas ulkon pihal eikä liikahtanu ilma kolikko. Ei vaa sattunu semmost olema, täytys kantta sylis kaik.

Kovaste tylyltki näytti platsi. Kaik tavarat ol niinko huiskastu pisi lattioi ja enemäkses loorat ol purkamat. Mittä kyltei ei ollu eikä pal muutka järjestyst. Hiukka kyl naurutti ko puati o sentäs saksalaine.

Valikoima runsaurel ei pääs kehuma, ja melkke pelkästäs oli tarjol valmiks pakattu pulkkitavara. Ko mää en ostel mittä turhanaikast enkä ainaska pakattun, jäi kovaste vähä jäljel — sallattikasa onneks yllätetti yhrest nurkast häppemäst. Koval hakemisel löyty viäl puketti eedami ja maksamakkara. Kassal ja äkki poijes.

Koton sit maistelema. Hunnin eruks täyty kyl sanno, et iha hyvää oli; juusto maistus juustolt ja makkara peräte paremmalt ko finnitekone. Sallatti ny o sallatti.

Hinnoist o tairettu enite kohkat. Halppa oli, myännetä, melkkest kolkyt (30) rosenti ero. Muten mää ny nii kauhiast hurra, asias o paljo muitki puali. Puati ol ikävän tuntune eikä palveluu yhtikä. Kovi mont sorttika ollu. Ja vapaas maas ko asuta, ni mää en ainaska tykkä anta ropojani vallottajakansan kukkarosse. Mialummi kannan senki vähän toho lähikauppa, vaik ketjun pääs seeki o.

Jaa nii, ostin mää siält literin jätskinki. Ei maus mittä suurt vikka ollu. Färi vaa näytti lautasel niinko siihe olis piski kerenny ruikkama.

Kirjastoauton kimpus

Niit autoiha o (viäl toistaseks) kaks ja ne kiärttä ympär lähiöit jakamas opuksi ja aviisei, ilma maksamist. Ny meinata pistä ainaski toinen kärry lihoiks tai ainaski rukat uusiks aikataului ja pysäkeit. Et kyl tuleki säästö! Pistä pahaste vihaks.

Käyttäjis o tiätty paljo senioreit ja opiskelijoi ja tyättömi ja muksui, ja muit semmotti joil se o iso henkireik elämäs. Mut mitäs nää tän mailma pokoMOLOhvit siit välittä, nehä voi millo vaa pan sihteri hakema ittelles kaupast minkä kirja vaa. Ja varma kans o, et jos ny anneta peräks ni se mopili ei ikän takas tu, jämpti o.

Perkkeles, tartte vissi alkka väsämä yleisöosastokirjotust.

Lunt tupasse

[Lunt näky parvekkelt]

Kauppareissul tuliki taas miäle tämä sukkela suamalaine staadenlaine. Meinaa semmone ku olevanas on kovaste fiini, mut kummiski häppe ittetäs siltappa, etei uskal pistä montsarei jalkka, vaik loska läisky ja retonki kastu. Mikä siinki oikke mahta ol takan?

Munt meina väkiste naurutta ne kaik nätit frouvat, ketä sipsutta lakerikenkissäs lätäköitte välis. Kyl mää ymmärrä, jos joku Pariisin hianohelma, yllä kattojen, ei aamul irtto eres patonkias hakema ilma kahre tunni laittamist, mut siäl onki toi kinos vähä vähempi viaras. Et kyl sitä olla euruuppalaissi!

Meni sit Tepsin matsiki förpi. Turkane! äijät senttäs nous takasi Liikasse. Mut täs iäs alkka jo viikinkiveriki hyytymä, eikä yhtikä huvituta istuksi sattetikku käres hytisemäs kylmäs kuppitualis. Noo, onneks olkko vaa ja ens kaurel sit.