Violently happy

[CD-kansi] 1990-luvul kyhätti pelkästäs niim pal silkkaa sondaa, eten enä muistanukka:

Björk!

Pistin tosa puuhates soima. Debut, vuarelt 1993.

Melkost karkkii, sano. »Venus as a Boy», »The Anchor Song», »Human Behavior» ja tiätyst kualettava svenkipala »Violently Happy» — ainut minkä olisin muistanu. Björkhä valus mult pualiks pesuveren mukan sillo aikanas, see verra olin pahastunu. Ja mil me vastatti? Ei hättääkä: Kaijan Kaa, Naylon Biit, Taikapeli… LOL

Innostusin tiätyst. DeeVeeDee-tavaraa tilaukse… :/

Pinoja pitkin poikin… loikin!

Vaihteeks traijatti iha kahrest paikka. Itelliaanos täyte reppu ja kassi, lainastoautos riitti vähempiki. No katotaas. Opusosasto, muut sit later, jos.

Erkki Aurejärvi: Kovaa peliä — muistelmat (Into, 2013)

Esko-Juhani Tennilä: Toppari Arkadianmäellä (WSOY, 2013)

Mul o lainastoautos vetämäs erikses paprulista, simmone, misä pyytele niit heijä autokirjoi. Siält sit putto sillo tällö mitä sattu. Sem pääl mää varaile kaikke muut heijä netissäs. Jaa, mikä vidzi vai? No autovaraus ei maks mittä, muute iske 6 markka/kirja.

Lue lisää

39

…onpi opuste määrä. Lisäks vähä muulaissi herelmi. Kymmenkunt kiloo lootan paino, äske juur traijasi.

Tavan mukka jokune karkki:

Arvi Arjatsalo: Siperian kutsu — kertomus M. A. Castrénin kahdesta tutkimusmatkasta (Otava, 1991)

Rob Bowman: Soulsville U.S.A. — the Story of Stax Records (Schirmer Trade Books, 1997)

Büchi – Braun – Kaufmann: Opas suoraan demokratiaan (Into/Like, 2008)

Hynninen – Keitele – Lehti: Neljä kertaa nopeammin kuin pännällä — konttoritekniikan historia (Ajatus Kirjat, 2009)

Risto Korhonen: Hakaniemen voimavuodet — valtapeliä ay-liikkeessä 1985–1995 (Otava, 2011)

Martin – Schumann: Globalisaatioloukku — hyökkäys demokratiaa ja hyvinvointia vastaan (Vastapaino, 1998)

Pentti Saaritsa: Yhdeksäs aalto (Kirjayhtymä, 1977)

Salonen – Holthoer: Egypti ja sen kulttuuri (Otava, 1963)

Eric Schlosser: Pikaruokakansa (WSOY, 2002)

Kaarin Taipale (toim.): Guggenheimin varjossa (Into, 2012)

Vähä niinko kaikke. Erikoisest hotsitta Soulsville, demokrasy, klopaali ja pikamuru.

Ja toho sit yks älppy ja sinkula (Who/Herman’s Hermits), kolme eläväkuvaa (–), liävä kikkarapino Kinks, Elvis (8 Classic Albums + Bonus Singles) ja kakun pääl oikke viäl kirsikka, Tapio Heinonen: En kadu mitään — kaikki levytykset (6 CD).

Pikkase verra pärjäillä… :)

Kalevalan laulumail'

Ostin meina Huutiksest halpiskikkaran, »2 alkuperäistä». Ei pal muut puutu ko »Katso kuvat!!!» :p

Mut Kalevala se o. Kaks ekaa lättyy: People No Names (1972) ja Boogie Jungle (1975). Toi PNN löytys jo hyllystki, iso musta. — Remasterointi noist varmast uupuu, ei tält hinnal. Vinyylist kyl parantta, siin o harvinaise tunkkaset saundit. Mitä se tekniikka veti sillo? Ei ainaska viimisen pääl. *dahha*

Kalevala oli mainio kompo. Ekas Ruisrokiski. Aluks oli baitöwei kannuis muudan Henry Aaltonen, harmi etei ol taltiointtei. Meno oli arvatenki dadapitost. Ja tiäs mihe olsivat päässe ellei kitaristi Kurkisel olis käyny huanost. :(

Nii, olisha se kolmaski. Abraham’s Blue Refrain, 1977. Driim on…

Hec ja poks!

[Boksikansi] Kaikelaisest sitä huamaaki, et aika riäntä. Mää esmes himoittin tätä Hectopoksii ussemma vuare, mut vast täl viikol osus hinta. Satuinki sit vilkasema millo julkastu — 2005! Jos kysytty olis, ni luakka 2009…

Aikast tyrni loota, muute. Vaik mitäs näist. Koht jo samalaisen tyrkkä Tseek, Anna Puu, Anselmi Kela…