Violently happy

[CD-kansi] 1990-luvul kyhätti pelkästäs niim pal silkkaa sondaa, eten enä muistanukka:

Björk!

Pistin tosa puuhates soima. Debut, vuarelt 1993.

Melkost karkkii, sano. »Venus as a Boy», »The Anchor Song», »Human Behavior» ja tiätyst kualettava svenkipala »Violently Happy» — ainut minkä olisin muistanu. Björkhä valus mult pualiks pesuveren mukan sillo aikanas, see verra olin pahastunu. Ja mil me vastatti? Ei hättääkä: Kaijan Kaa, Naylon Biit, Taikapeli… LOL

Innostusin tiätyst. DeeVeeDee-tavaraa tilaukse… :/

Pinoja pitkin poikin… loikin!

Vaihteeks traijatti iha kahrest paikka. Itelliaanos täyte reppu ja kassi, lainastoautos riitti vähempiki. No katotaas. Opusosasto, muut sit later, jos.

Erkki Aurejärvi: Kovaa peliä — muistelmat (Into, 2013)

Esko-Juhani Tennilä: Toppari Arkadianmäellä (WSOY, 2013)

Mul o lainastoautos vetämäs erikses paprulista, simmone, misä pyytele niit heijä autokirjoi. Siält sit putto sillo tällö mitä sattu. Sem pääl mää varaile kaikke muut heijä netissäs. Jaa, mikä vidzi vai? No autovaraus ei maks mittä, muute iske 6 markka/kirja.

Lue lisää

39

…onpi opuste määrä. Lisäks vähä muulaissi herelmi. Kymmenkunt kiloo lootan paino, äske juur traijasi.

Tavan mukka jokune karkki:

Arvi Arjatsalo: Siperian kutsu — kertomus M. A. Castrénin kahdesta tutkimusmatkasta (Otava, 1991)

Rob Bowman: Soulsville U.S.A. — the Story of Stax Records (Schirmer Trade Books, 1997)

Büchi – Braun – Kaufmann: Opas suoraan demokratiaan (Into/Like, 2008)

Hynninen – Keitele – Lehti: Neljä kertaa nopeammin kuin pännällä — konttoritekniikan historia (Ajatus Kirjat, 2009)

Risto Korhonen: Hakaniemen voimavuodet — valtapeliä ay-liikkeessä 1985–1995 (Otava, 2011)

Martin – Schumann: Globalisaatioloukku — hyökkäys demokratiaa ja hyvinvointia vastaan (Vastapaino, 1998)

Pentti Saaritsa: Yhdeksäs aalto (Kirjayhtymä, 1977)

Salonen – Holthoer: Egypti ja sen kulttuuri (Otava, 1963)

Eric Schlosser: Pikaruokakansa (WSOY, 2002)

Kaarin Taipale (toim.): Guggenheimin varjossa (Into, 2012)

Vähä niinko kaikke. Erikoisest hotsitta Soulsville, demokrasy, klopaali ja pikamuru.

Ja toho sit yks älppy ja sinkula (Who/Herman’s Hermits), kolme eläväkuvaa (–), liävä kikkarapino Kinks, Elvis (8 Classic Albums + Bonus Singles) ja kakun pääl oikke viäl kirsikka, Tapio Heinonen: En kadu mitään — kaikki levytykset (6 CD).

Pikkase verra pärjäillä… :)

Kalevalan laulumail'

Ostin meina Huutiksest halpiskikkaran, »2 alkuperäistä». Ei pal muut puutu ko »Katso kuvat!!!» :p

Mut Kalevala se o. Kaks ekaa lättyy: People No Names (1972) ja Boogie Jungle (1975). Toi PNN löytys jo hyllystki, iso musta. — Remasterointi noist varmast uupuu, ei tält hinnal. Vinyylist kyl parantta, siin o harvinaise tunkkaset saundit. Mitä se tekniikka veti sillo? Ei ainaska viimisen pääl. *dahha*

Kalevala oli mainio kompo. Ekas Ruisrokiski. Aluks oli baitöwei kannuis muudan Henry Aaltonen, harmi etei ol taltiointtei. Meno oli arvatenki dadapitost. Ja tiäs mihe olsivat päässe ellei kitaristi Kurkisel olis käyny huanost. :(

Nii, olisha se kolmaski. Abraham’s Blue Refrain, 1977. Driim on…

Hec ja poks!

[Boksikansi] Kaikelaisest sitä huamaaki, et aika riäntä. Mää esmes himoittin tätä Hectopoksii ussemma vuare, mut vast täl viikol osus hinta. Satuinki sit vilkasema millo julkastu — 2005! Jos kysytty olis, ni luakka 2009…

Aikast tyrni loota, muute. Vaik mitäs näist. Koht jo samalaisen tyrkkä Tseek, Anna Puu, Anselmi Kela…

Buukkibommi

»Kun raataa selkä vääränä… siitä saa vain…»

…aarrearkun kottisses. Koha vaa traijaa Itelliaanost 16,5 kiloo repus ja kassis. Ja ruppe herkuttelema.

Tämmötti opuksi esmes:

Reinhard Gehlen: Vuosisadan vakooja (Kirjayhtymä, 1972)

Olli Järvinen: Aikalisä luonnolle — ekologin esseitä (Tammi, 1984)

Niilo Koljonen: Suomalainen vankileiriraportti (Teos, 2011)

Esko S. Lahtinen – Juha Tamminen: Jalkapallon MM-kisat. Uruguay 1930 — USA 1994 (Intereuropean Publications Ltd Oy, 1997)

Pentti Linkola (toim.): Isänmaan ja ihmisen puolesta (Suomen Sadankomitealiitto ry, 1960)

Juri Ljubimov: Pyhä tuli — teatterimiehen muistelmia (WSOY, 1987)

Bruce Lockhart: Britanniaa edustamassa (WSOY, 1934)

Jaakko Okker: Vihaa itseäsi niin kuin lähimmäistäsi (Kirjayhtymä, 1973)

Paavo Rintala: Kekkosen aika (Otava, 1970)

Robert Penn Warren: Kaikki kuninkaan miehet (Gummerus, 1976)

Jokune kikkaraki:

Lue lisää

Herkkutiski

No jaa. Pikkase jos valhettele. Mut pakeetin hajin postist ja hajotettuuki tuli. Gou!

[The Walker Brothers: CD-kansien montaasi] Loorast löytys täl kertta jokast laji. Kikkaroit kaht eri plaatu ja opuksi tiätyst. Killereit ny varsinaisest ei pinois luura, mutei tasos suurt vikkaka. Jokusist kantsi kälätelki.

CeeDeit hommasi kolmelt compolt. Armon saivat Small Faces (1 kpl), The Walker Brothers (3) ja The Who (2).

SF:lt on kahre kiakon kokoelma The Decca Anthology 1965–1967. Vissi suurimmat hitit. Pakko sanno »vissi», pumppu ei mun suasikki ikän ollu. Luulenki, et aika tukevast sitä ai-nii! -osastoo — hitti soima, lyhty sytty.

Lue lisää

I'm all right here in your arms

[Lindisfarne: CD-kansi] Lempparibändi ja kikkarasatsi. Lindisfarne!

Alotin aikoinas suara huipult. 1970-luvu toosa, Rinnakkaisohjelma, ja yks kaunis pv tulvahti: »Lady Eleanor». The Kappala. Sattusin vaklama Akain mikki sojos ja koura REC-namikas. En tokenttunu. Sanoist en honannu juur mittä, mut syvält kourasi. Simmottis se siihe aikka meni.

Myähemmi tiätty selvis et kappala oli kotosi heijä ekalt älpylt Nicely Out of Tune, 1970. Suurki hyäty! Mittä vara levyihi ollu, köyhä ja kippiä. Hoitelinki sen hyllyyni vast joskus 2000-luvu alus. Mut raari o see jälkke ollu. Tährekki kertto. Ja sijotus.

Bändilt löytys follow-uppi seuraavan vuan. »Meet Me on the Corner» oli oikke hiano (en sano Hektorist mittä), mut siihe sit hittiputki kuivuski. Pahukse vähä kuultti rariost muuteski. Siks varte vissi nukahri. Pumppu pomppas Ruisrockin laval 1972, mut mää vaa kuuntelin Turkkari. Huanoi kuveiki.

Lindisfarnen lonkarit ei o harvinaissi. Liki kaikki niit ole nähny, hinnat luakka 60 markka. Paha siis sanno, miks varte ole itte heivannu. — CeeDee-kokoelmaa en o kerenny veivama. Nimi o At the BBC – The Charisma Years 1971–1972. Siit päätelle veretä liven. Saas kuul.

Kuninkaalliset orgyt

Kinks-orkesteri lautasel. Ei ko siis, kikkaroi asemas. Kenel ny muka olis NIIHI vinyyleihi vara?

Tarttene vaa funderat sillai et musa ratkase. Yhytinki tosa alkuvuarest näti mälli, kuus (6) Kinks-kiakko kerral. Ennestäs oli yks vaivane. Hinttaka ei hirvittäny. Eli tämmöne satsi hyllys:

Kinks | 1964 (Essential CD 482, 1998)

Kinda Kinks | 1965 (Essential CD 483, 1998)

The Kink Kontroversy | 1965 (Essential CD 507, 1998)

Face to Face | 1966 (Castle CLACD 158, 1989)

Something Else by the Kinks | 1967 (Essential CD 480, 1998)

The Kinks Are the Village Green Preservation Society | 1968 (Essential CD 481, 1998)

Arthur or the Decline and Fall of the British Empire | 1969 (Essential CD 511, 1998)

Eka huamio o sukkela heti: 90 rossa kappaleist, liki tuntemattomi. Sehä tarkotta, etei toimittajat ol aikoinas hoirellu hommias. Hee o veivannu (ratijos) niit kymment hitti erestakasi, jättäny kaivelemati muut — helmet sukeltamati. Eikä o paljo meno muuttunu. Jakel sattu Kinks-hetki ussestki, mut kappala o satavarmast »Waterloo Sunset», »Sunday Afternoon», »Tired of Waiting», »Till the End of the Day» taik »Victoria». Varmemmaks vakuureks: Tost vuare 1968 lätylt löyty kappala »Village Green», mitä en ollu ikän enne kuullu. Paitti, et see o just se, mist madame Fabritius kiskasi sen hianon versuunin »Kaipuu», 1993. Mut onk joku muka joskus soittanu eetteris, orkinaalin?

Tokaks tule miäle etei ihme. Et Piitlekset ja Rollarit sai rauhas tapel ykköspaikoist. Kinks o NII helvati enklantilaine — varsinki Daviesin laulut — et mailmavallotus ei olis millä onnannu. Noi hittipätkät viäl menettele mut alpummien muu matsku o iha toist, pikaselki kuuntelul. Niist tule tosi äkki simmone olo, et istuksi jossa kalsan tiilitalon hehkuvas puutarhas venttamas klo viire teet. *wirn*

Nii, vinyyleitte perä o turha ulvo. Olla häpi ja nautiskella näist!