Yksi mätämuna kodissa riittää

[Seppo Heikinheimo: Mätämunan muistelmat] Tätä olen jonku aikka jo plarannu. Ehtoopöydäl siis makka ja päättää päivät. Sunkka lopulisest…

Luvin tämän nafti 10 vuat takaperi. Heti siis ko sain kotti kannetuks, Martin kirjaston kuappausmyynnist. Kepiät mullat, paitti vasemmiston mulgeeroämmil, ketä ei hianoo kirjastoas pualustanu. Antteks ette saa, ikän.

Mää tykkä mätämunan tyylist. Humööri o simmost hyvin kuivatettuu, pikkase prittiläist, rivitte välis huinivaa. »Pistelee!», sanois varmast eräs äijä. Mutt kyl hän ossa ittelleski naura, sillai mukavaatimattomast. — Eka kolmannes varsin on hersyvä. Ruåttinkieli on nätist hampais ja moni muuki assia ja tyyppi naurutta (taik vtutta). Onneks Heikinheimo ei tiänny yhren kansakoulupressan Nooppelist siihe aikka viäl mittä…

Ainostas yks assia harmitta. Alust saakka. Heikinheimon kiäli on juur simmost luistavaa ja tyylikäst, ko ittekki tahrois naputta, mutko ei ossa. Totisest ei olis tarttenu ammatinvalintunnil istuksi.

Mä varkain vien

…taikka lainaan. Vaik sit vähempiki:

Marc Eliot: Jack Nicholson (Like, 2014)

Liisa Talvitie: Asko Sarkola — naurun takana (WSOY, 2014)

Åsne Seierstad: Yksi meistä — kertomus Norjasta (WSOY, 2014)

Jack Nicholson

[kansi: Jack Nicholson] Jos harrasta eläväkuvi, ei pääs täst äijäst ohitte. Ei ol appu eres mun pikku paalutuksest: sitä mukka ko tule ikkä, ja ruutui filistä ohitte, sitä kaukempan mää ole Haliwuud-näyttelijäst.

Jokku ny vaa on oma lukus. Ne otta tilas, kutista muut ja täyttä akkunan, jos vaa punavalo jossan sytty. Five Easy Pieces, Chinatown, Käenpesä

Miälenkiinnol orotan mitä kirja hänest sano.

Lue lissä…

Hiki hatussa

…traijasin lootan Siwast. Ettei ny vaa keske loppuis, lukemiset. Erotellas jokune taas:

Mihail Berg: Kirje presidentille (Like, 2006)

Jelena Bonner: Yhdessä yksin — Saharovin karkotuksen vuodet (Gummerus, 1987)

Pauli Hirvonen: Selvä nousuun, Caravelle — Aerosta, sen lentäjistä, lentoemännistä ja mekaanikoista (Otava, 1958)

Edward Hyams: Poliittiset salamurhat — tutkimus salamurhasta politiikan välikappaleena (WSOY, 1971)

Helvi Hämäläinen [toim. Ritva Haavikko]: Päiväkirjat 1955–1988 (WSOY, 1994)

Matti Rinne: Kiila — 1936–2006. Taidetta ja taistelua (Tammi, 2006)

Irving Stone: Vincent van Gogh — hän rakasti elämää (WSOY, 1982)

Vasili Šukšin: Stenka Razin (Weilin+Göös, 1977)

# Kirje presidentille

Tämä Berg on kanne mukka joku Putinin lapsuuren kamu. Nonni.

Lue lissä…

Kirja — ja toinenkin

Noon-ni. Oli taas aika. Postiäijä käve ovel kärrys kans, ja mun pualel jäi aarrearkku. 73 kappala, nafti 30 kilo.

Pannaas jokune framil taas.

Aapeli: Siunattu hulluus (WSOY, 1998)

Peter von Bagh: Salainen muisti — elokuvan tarina (WSOY, 2009)

Johan von Bonsdorff: Kun Vanha vallattiin (Tammi, 1986)

Marlon Brando – Robert Lindsey: Brando (WSOY, 1995)

Johnny Cash – Patric Carr: Cash — omin sanoin (Johnny Kniga, 2006)

David Dalton: James Dean — The Mutant King (Plexus, 1989)

F. M. Dostojevski: Kirjoituksia kellarista (Gummerus, 1996)

Joachim Fest: Inside Hitler’s Bunker (Pan Books, 2005)

Hans Fritzsche: Nürnbergin vangit (WSOY, 1954)

Robin Hood: Sjöström & Stiller (Suomen elokuva-arkisto, 1984)

John King: Human punk — vapaus on suuri vankila (Like, 2003)

K. F. Kivekäs: Yrjö Washington (Kansanvalistusseura, 1916)

Jarkko Laine: Haamumaili (Otava, 1968)

Pentti Linkola – Osmo Soininvaara: Kirjeitä Linkolan ohjelmasta (Perusta, 1987)

Isabel de Madariaga: Iivana Julma (Ajatus Kirjat, 2007)

Thomas Mann: Tohtori Faustus (Gummerus, 2001)

Ray Manzarek: Light My Fire — matkani Doorsin kanssa (Gummerus, 1999)

Chris Rodley: Cronenberg on Cronenberg (Faber and Faber, 1992)

Tuula ja J-P Salakari: Kirpputoreista huutokauppoihin (WSOY, 1994)

Matti Salo: Musta käytävä — Abraham Polonskyn pitkä vaellus (VAPK Kustannus, 1991)

Danusia Stok: Kieślowski on Kieślowski (Like, 1998)

Gordon Thomas – Max Morgan Witts: Enola Gay — pommikone Hiroshiman yllä (WSOY, 1981)

Oskari Tokoi: Maanpakolaisen muistelmia (Tammi, 1959)

Lauri Vilenius: Erään työmiehen päiväkirjasta (Otava, 1971)

Muutama komma.

Lue lissä…

Usko Viitanen — Laulujen lunnaat

Alotin eilä tommose opukse. Oikke mainion tuntune. Vähäks vaa o wanha hämy ihmeisäs. Kirja tuli hommattu liki onniarvoo, mitä ny netist vähä vilasin ja, siis… tämä Viitanenha on *krhm* …oopperalaulaja. :0

[Kirjan kansi] Taik siis oli. Kuapan pohjalt hän jo hoilotta (1928–2005).

Olen kerenny sivul 40. Tykkään ankaraste.

Viitanen kuvaile sattuvast köyhää lapsuuttas. Siin samal hän maala naaman 1930–40 luvun Suamel. Näky pakka ravistama. Pullamössösukupolven (vai montaks niit jo o) kantsis täst kyll lukke millai eletti enne. Ja vaik tule välil olo et äijä hiukka liiottele, ni kyll se perusjuttu kohrallas o. See verra määki tiärä. Hyärykäst olis seeki, jos nykymalline miälespahottaja honais mitä tapahtus, ko 1944 varasti sapuskaa nälkääs. Suami palkitti lapsoses oikke kukkurakätösel.

Inehmot on erlaatussi. Nii on kirjat ja kirjottajatki. Mää aloti ensiks plarama simmost teost ko Kapellimestari. Siin höpöttele hrat Tarkka & Saraste. Mää jaksoin sitä herraskaist mailma rapiat 30 sivu. Mut, he kait onki niit euruuppalaissi.

• Usko Viitanen: Laulujen lunnaat (WSOY, 1985)

• Pekka Tarkka & Jukka-Pekka Saraste: Kapellimestari (Siltala, 2009)