Orpo kaupunki

Käven tosa pikimälttäs Kuninkojal. Ruaksvuares. Ja kauppatoril. Oli Turun päivä, olevanas.

Niinkos hyvin tiäretä ei mikkä ol ennallas. Enä ikän. Tunnelma oliki sukkela. Risteyksis helvatinmoissi kuarmurei makkamas, podatui matui keikkumas ympäri tori. Voittajan elkei. Taivas syksysen musta, ihanko sympoli.

Ihmiset koitti ol niinko ei mittä, mutt kyl sen haista. Pelko. Kiitti *tusti, maanpetturihallitus. Kärmeitten pesä. Ja samalaissi mulgeroit orottele vuaroas opposition täyrelt. Heijä kuplis onki varmast kiva pönöttä, punast löytyy vaa klasist ja korvitte välist. Köyhän ääni ei läpitte kuulu eikä torellisus haitta unelmi. Ehkä siin vaihees sitt ko ruppe nupit kiärimä mualki ko Turus.

Mää pruukaan lukke ehtosi punkas kirjoi, 4–5 ain pinos. Siit sit miälen mukka. Yks on ollu Orwellin »1984», mut see oli pakko siirrel pinkast poijes. Rupes ahristama. Se dystopia, se on tääl jo.

# Post skriptumi
Mitä mää just luin? Agit-Prop kuulemma tule kiakuma Turun Logomos. Stana, ne 7-kymppiset kommarit! Ja kyll ne kehtaaki…