Kuin tuntematon kukka tropiikin

Erikoine aamu. Mökähyäkkäys. Tuaksuterrori!

Seittemä aikoihi rupes portaist kuuluma sukkela vinkuna. Imuri? No ei kyl mikkä normihuuveri. Kuulosti niinko olis traijattu Trabantin tehtailt motti ja kuskattu ovistki kamanat kaulas, see verra reppava mekkala. Oli pakko veivat kuulokkeet päähä ja äkki nuppi kaakko.

Härteli jatkus hartaast. Tunni pääst rupes nenäski tuntuma. Syreeni? Vaha?? Niim pal kauhia katku! Eikä auttanu vaik oli kaks ove kines, törky tunki postiluukust sisäl. Mekkala ei loppunu. Pääki jo rupes särkemä. Joutusin pakenema punkan pohjal ja henkittämä pualiks pussilakanan läpitte. Pualt tuntti ainaski meni ennenko The Siistohemmo pakkas rekkas ja jyristeli muit kiusama.

Sinäns hyvä muistutus. Tommost se o varmast allerkikon elämä. Siis simmose, ketä saa laakin hajuverest ja tykkä kyttyrä Tapakist. Joutu juaksema naapurin ruusuvesimummon ohitte etei henki lakkaa. Vaihettama kauppa jos puksu uitta ittes Mennenis. Kiärtämä kesäsi korttelin, kert matkan varrel lorottele parperiliike. Onneks ei ittel noi pahast.

Mut melurajote. Mää ole siltappa ollu vammane ainaski 15 vuat. En kest yhtikä mittä poraamissi ja piletyksi. Piänthä simmone tiätyst ja apuki likel. Luurit makka käsivarre mitan pääs ja muavitulpat samate. Kivaa kummiski olis, jos omas kotonas lilluis iha vaa iso rauha ja omat käryt.