iPhoneiPhone - JukeBlogi iPhone

E-kirjahdus

Vaklailin tosa pikkase sähköopuksei. Heijä nykytila. No jaa. Vuaratus!

Ettimine käve helpost. E-kirjoi löytys kans vino pino iha ilmattekski, mist pääsin yllättymä. Vaivase tunnin verra ko plarasin, ja vast kahres puljuski, 26 opust läjäs. Pualiks tiatokirjoi ja klassikoit, suunniles. Molemppi oliki tyrkyl enite ja tahron arvail syitki. Pualiakateemisis yliopistoprujuis loppu varmast markkina ko suku o ympärpuhuttu ja klassareis sitä ennenki. Hyllysthä ne Pentinkulman Tuntemattomat Veljekset löyty jo valmitteks.

Paha kyl, hyvimmät uutiset oliki sit tosa.

Lue lisää

La la la

La on valunu velttoilles, tiätyst.

Tekemättömäst ei sunkka pula. Opuksi makka plaramati ussemppi sata. Elävikuvi näkemäti nätti tuhat. Nettirojektei klimpis nafti kymmene. Laskutel tarttis. Kenneeli kukosta, apoteekki orotta eikä sapuskan traijauska vallan huano tekis.

Mañana.

Hikkomiste sijast lojusi punkas Lituska sylis. Ja sortusi likelt vartis. Iha vaa viattomaisest piti tarkistel Huutikses vahtitilanne, mut sit huamasinki et yks kyäräyskirja oli tyrkyl. Samal tartti totkai tarkista, mitä muut siäl myyjän tiskil o, ketä ny yht vaivast veiva. Ennenko huamasinka oli tunti hukkanttunu ja tilaus sisäl. Yhreksä opust ja loora. Oho.

[Mihenkä kauppa ny enä… tänäpä. Köökkikaapis hipla toissias magarooni ja soija, kalsammas kuherttele sipula ja tomangi. Gou.]

Olen baitöwei huamannu et täst Lituskast o kaikemoissi seurauksi. Tekemine valuksii siihe suuntta, kiva maat seljälläs. Koht se o varmast jo waimoke ja penska ja kotoapulaine ja… :p

Tänäpäki luvin hyvän aikka nettiaviisei. Mist tuleki miäle, et koht o pakko siteerat mun eresmennyt suasikkikirjailija: ruppe olema riita mailman kans. Viimiset kymmene vuat o menny siltappa, et enä ei huvit. Rappio ryämii joka kolost. Maa o myyty, Sekoomus mellasta, tuuteist valu baaska. Passa vaa vaik men vaklama netis jokussi foorumeit, maistama kiält. Tai koklat mitä sonda saa akkunas täytte paril vaivasel hakusanal. Niinko ekaluakkalainenki. Okey — kukkahattusetä. Mut joku tolkku ny synnyttimiski. — Ja mää EN ol ikän antanu markkaani kenellekkä poijes, ENKÄ o liittyny yhtikä mihenkä liittovaltio. Kyl jämpti o, stana!

[Jos ny lenkil senttäs, lyhkäsel vaik?…]

Totanois. Joskos eristellä tyähommi, sittekki, liäväst. Opiskella vaik.

Esmes, nettisivu ei ol mikkä vaikkia kyhät. Mut entäs ko sivun täyty pelat phoneski? Hötömölökä ei meina ol iha entne enä, siit o versuuni femma. Tarskos törsät HTML5-kirjasse, peräte? Luureis käytetä JavaScripti ja tiäs mitä muutlaiki. Ja isoin assia totkai: mallaaks sama sivu eli koodaus molemmil, vai onk pakko kyhät mobbarei varte oma? *uhhuh*

Pannas kaffe puttoma ja teroteta machete.

Tsirp!

Pakko sanno, mää ole ruvennu tykkämä Twitterist. Passeli pari plokil. Täyrenttävä toissias.

Twitteri voi käytel moneltappa. Mul se o vähä niinko yhristelmä: luannosvihko ja minipäiväkirja. Eihä mun vaivassi rimpsui ny kukka luje, mut pal väli. Munst o kiva läiski kaikemoist mitä miäle tule, simmost piänt, mist ei plokisse ast aineksei riit. Ainaska heti. Viästei tule toissinas plarattu ja lyhty voi sytty, jälkikätte. Uus kulma.

Muitte twitteeristien höpi… *köhh* miälenkiintoset ja sivistyst lissävät esseet, ne jää mult enemäkses kattomati. Tsori. En kerkke, puuhi riittä ilmanki. Mut kuka tiätä, joskus viäl.

Täyty kans paalutta. Jos twitteeri olis pelkästäs älyttömyysvitkuttimen kälätysjatke, en juur pätkääkä piittais. Se o mopiilivempaimes liki turha ja iha liika hankala. Mutko se workki oikke hianost netis, ni eiko menogs.

# Post skriptumi

WTF. WordPress lakkas ottamast tagei juttusse. Kehusik mää juur netti?

Chirpy chirpy tweet tweet

Otin selvää, kokeilin ja taidanpa ryhtyä. Twitteriin, visertäjäksi.

Tokhan sitä jo aiemmin vilkuilin. Eka tweetinkin läiskäisin jo maaliskuussa 2011, ja ennen kuluvaa viikkoa niitä oli kasassa luokkaa 50. Satunnaisia silti vainen. Koko juttu oli sitä paitsi suojatussa tilassa, mahd. »seuraajan» piti rekisteröityä. Tahdoin tutustua, mutta pitää itseni erossa ongelmista. Ikävä kyllä juuri se »seuranta», reagointi, on olennainen osa, ja niinpä juttu ei edistynyt mihinkään. Kunnes männä viikolla, liki sattumalta, lainasin Maija Haaviston opuksen Näin käytät Twitteriä (2009). Alkoi usva hälvetä…

Lue lisää