Mu isänmaa

[leijonakoru]
Sain tosa männä viikol sukkelan miälihalun: tahron vähä näyttä. Näyttä jotta simmost, mikä tunttu oleva karoksis, ja mitä hallitus halveksi ja suvakki kaihta. Isänmaallisuut. Ja iha itte. Tommost ko tosa kuvas näky.

Käven vähä kattelemas Turun kaupois. Enemäkses myyti ei-mittä. Kallistaki. Niimpäs palasinki kotti ja kohnasin pual tuntti netis. Tilasin. Melkkest koko setti onki jo matkallas: riipus kaulasse, pyärylä korvasse, rinkula sorme. Rannekettinkii tartte viäl harkit — see verra arvokas, nätti 300 markka.

Panna kuvei, ko luukku kolise. Oi, maamme!

Post skriptumi
Otsikko tuli ittestäs. Viros lauleta ko hurmios ja pirellä ruskiat poijes maast; juur toistappäi ko Suames. Heil on ittetunto kunnos ja ruato suaras. Kelppa kyll otta oppi.

Suomi Suoraan Syöksyyn

Tyhmä ihmine teke paha jälkke. Siit pahemmaks pistä ainostas seurava painos. Tyhmä ja ahkera.

Tommone aikuste ihmiste ikiaikane viisaus nährä parast’aika käytännös. Erelline sh*tback-hallitus haukutti pystysse eikä sunkka turhanpäite. Aito siilinjärveläine rojekti. Alottamist vail valmis. Sen jälkke tiätyst jo luulti, hyväst syyst, etei huanomppa vois ikän missäkä nährä. Vähämpä tiäretti. Nyte hääräile SSS. Ahkerast.

Mää en ol mikkä nuari kolli. Kaikelaist on nähty. Mut tämä viimine vajaa vuasi ylittä kaik kuvitelmatki.

Lue lisää