levyhyllylevyhylly - JukeBlogi levyhylly

Hats rocks off

Tulin tosa ehtoost kiäräyttäneeks lautasel yhre kokoelman. Aikas kanttaki kattelin, ja kyllähä siit tartte pikkase pärist.

Huuperi on kerenny Aurajoes juaksema. 1976. Melkkest neljäkyt vuat menny. Niist ajoist vois kaikelaist sanno. Eri mailma ny ainaski, biisei osatti viäl tehrä. Täsäki lätyl löyty jokune hianokki, vaikkei mikkä best-platta olekka. Harvinaisuuksi melkkest kaik. Etei vaa olsis ollu sinkkui jokane.

Mut stoori starttas takakannest.

Tsuumasin tyyppei aikani. Rupesin funderama. Moni yhre-tähre-ihme, pari voi-herran-tähre, ussempi jo vainautunu. Ne elävätki käpyttele ikäluakas 60–70. Jos vähä muistelis.

Lue lisää

Mykkänä

No ei iha. Musikki pauha. Puheet ne vaa puuttu kokonas, samate tehostevinku. Niitte paikal vilautella »planssei». Juu. Akkunas pyärii mykkäeläväkuva: silent film, niinko lontoos sanota.

Mää ole tykästyny. Niis o jottan alkuperäst ja erikoist. Kuva, naama, ilmeet, juani. Ei mittä ylimääräst. Muzakki lua tunnelma — taik tappa. Kaikk puuha tapahtu vähä erinkaltasest ko muute, kauhiast ko ei voi vuaratta. [Fritz Lang: Metropolis (1927)] Musavermeet baitöwei oliski hyvä ol paremmast pääst, see verra otta orkesterit rooli *täytyki parantta*.

Kaik ny ei sunkka uppo. Joku Fritz Lankin Metropolis (1927, kuva) keikku kaikis listois, mut mää ole onkelmis. Olen sitä koittanu veivat nätti viis kertta ainaski, turhaa kaik. Puales välis loppu puhti. Sama homma Citizen Kane. Kolme vartti ja kaputt. Eikä esmes Chapen A Woman of Paris (1927) mikkä erikoine ollu, vaik kokonas katoinki. Mul onki nupis jotta vikka, kert samaltappa käy ussest opuksis. Arosusi, Huvila meren rannalla ja Sadan vuoden yksinäisyys. Turha koitta. Klassikkorajottene. Mut sitä miält mää erelleski ole, et tylsä on tylsä. Miks varte ittetäs kiruttama?

Viimeks löytys tost etesen matolt D. W. Griffittin Orphans of the Storm (1921). Siit ettippäi. Hiljaa hyvä tule.

BBC Culture: The 100 Greatest American Films

Joo jep. Pritit on taas pannu filkat järjestykse. Täl kertta amerikkalaiset.

BBC Culture: The Amerikkalaisen elokuvan 100 parasta

Jokune huamio.

Prittiläs kaahata vääräl pualel tiätä. Siit seura totkai lookisest, ett listaki o alessuite, satasest alaspäi. Hahha.

Listan ykköne, siis vimppa, on mun vihakki. Pahuttas kans laskin pätkät: 83 niist olen nähny, muutama kymmene hyllyski. Pari nime löyty mitä en ol ikän enne eres kuullu. Mää hämmästy. *virn*

Ja kanetti on pakko pistä. Helvatust oltais köyhemppi ilma muit mait — Ranska, Italia, Venäjä/CCCP, Ruåtti, Aki.

Rockin klassikkolevyt -sarja

Muutama kyssä tule täsä kerätes miäle, ainaski kerettiläisel. Esmes. Ketä ne o valinnu? :/

Rockin klassikkolevyt -sarja (eng. Classic Albums) oli alunperin telly-juttu. Sarjan pykäs Isis Productions/Eagle Rock Entertainment ja sitä esitetti ympäri mailma. Myähemmi niit tv-jaksoi on julkastu dvd-muaros (mutei kaikki). Ja jos tota enkkusivuu iha hualel tavaile, juttu alkoki rarios jo 1989. Se kans selittä, et miks varte DVD-jaksoist uupu ainaski Beatles, Rollarit, Beach Boys, Genesis ja Eagles. Niit ei tehty enä uusiks tellyi varte.

[LP:n kansikuva, ylösalaisin] Mut siltiki. Makuassioist passa kiistel, mut joku roti sentäs! :)

Mitä teke listal vaik nämä seuravat: Def Leppard, Duran Duran, Jay-Z, Meat Loaf, Tom Petty and the Heartbreakers, Primal Scream ja Simply Red.

Ja peräte Phil-vtun-Collins? Älkkä ny hey… *häppe nurkas*

Entäs nämä, sekenti miättimisel: Bowie, Bruce, Creedence Clearwater Revival, Dusty Springfield, Dylan, Marvin Gaye, Janis, Jethro Tull, Led Zeppelin, Procol Harum taik Van Morrison. Ei ainutka klassikkolevy vai? :)

Eiku. Mää ole vähä enkla taas. Listaltha uupu simmoset ko vaik Adam Ants, Backstreet Boys, Cabaret Voltaire, Eminem, Whitney Houston (we have a problem) ja Spice Girls.

Iha vaa varmuureks. Montaks kappalet pystyt sanoma Meat Loafilt?

Jeff Buckley — Live in Chicago, 1995

Mr Buckley kuuluu harmillisen sarjaan: levyhyllyssäni ammottaa. Tilanne nupissani ei ole juuri parempi. En tiedä heebosta suunnilleen mitään. Tästä sitten.

[DVD-kansi] Jeff Buckley… Tim Buckley?

Jälkimmäinen on Jeffin faija. Tai oli. Molemmat ovat vainaita. Vanhempi Buckley kiskaisi ööverdoussin 1975, Jeff hukkui 1997. Laulujen lunnaat… (ynnä muita tuoreita ilmaisuja).

Herrojen nimet sinänsä ovat olleet tuttuja, menneet sekaisinkin, mutta yhtään biisiä en tunnistaisi. En varsinkaan nuoremmalta. 60-luvun Buckley saattaisi jo kelloa soittaakin, klassiseen tapaan, »ai tämäkö». Jos toisaalta vierellensä kaivettaisiin esmes Tim Hardin ja Jim Groce, sormi suussa seisoisin.

Live-keikka on nauhoitettu 13. toukokuuta 1995. Paikkana on konserttitalo nimeltä Cabaret Metro. Kesto 108 minuuttia, settilistalla 14 biisiä. Taustabändi tuuttaa (gtr, b, dr).

Kun keikalla kai harvemmin vedetään stygejä kehnoimmasta päästä, saattaa live olla hyväkin tapa tuotantoon tutustua. Muistelen myös (lukeneeni) Buckleyn laukoneen aikas roiseja spiikkejä lavalla. Ehkei siis mitään lapsosten mainstreamia tyrkyllä. Mut tota, entäs grunge-uhka? :b

Live in Chicago (Jeff Buckley DVD)

JeffBuckley.com – Official Website

Tim Buckley