Mykkänä

No ei iha. Musikki pauha. Puheet ne vaa puuttu kokonas, samate tehostevinku. Niitte paikal vilautella »planssei». Juu. Akkunas pyärii mykkäeläväkuva: silent film, niinko lontoos sanota.

Mää ole tykästyny. Niis o jottan alkuperäst ja erikoist. Kuva, naama, ilmeet, juani. Ei mittä ylimääräst. Muzakki lua tunnelma — taik tappa. Kaikk puuha tapahtu vähä erinkaltasest ko muute, kauhiast ko ei voi vuaratta. [Fritz Lang: Metropolis (1927)] Musavermeet baitöwei oliski hyvä ol paremmast pääst, see verra otta orkesterit rooli *täytyki parantta*.

Kaik ny ei sunkka uppo. Joku Fritz Lankin Metropolis (1927, kuva) keikku kaikis listois, mut mää ole onkelmis. Olen sitä koittanu veivat nätti viis kertta ainaski, turhaa kaik. Puales välis loppu puhti. Sama homma Citizen Kane. Kolme vartti ja kaputt. Eikä esmes Chapen A Woman of Paris (1927) mikkä erikoine ollu, vaik kokonas katoinki. Mul onki nupis jotta vikka, kert samaltappa käy ussest opuksis. Arosusi, Huvila meren rannalla ja Sadan vuoden yksinäisyys. Turha koitta. Klassikkorajottene. Mut sitä miält mää erelleski ole, et tylsä on tylsä. Miks varte ittetäs kiruttama?

Viimeks löytys tost etesen matolt D. W. Griffittin Orphans of the Storm (1921). Siit ettippäi. Hiljaa hyvä tule.

BBC Culture: The 100 Greatest American Films

Joo jep. Pritit on taas pannu filkat järjestykse. Täl kertta amerikkalaiset.

BBC Culture: The Amerikkalaisen elokuvan 100 parasta

Jokune huamio.

Prittiläs kaahata vääräl pualel tiätä. Siit seura totkai lookisest, ett listaki o alessuite, satasest alaspäi. Hahha.

Listan ykköne, siis vimppa, on mun vihakki. Pahuttas kans laskin pätkät: 83 niist olen nähny, muutama kymmene hyllyski. Pari nime löyty mitä en ol ikän enne eres kuullu. Mää hämmästy. *virn*

Ja kanetti on pakko pistä. Helvatust oltais köyhemppi ilma muit mait — Ranska, Italia, Venäjä/CCCP, Ruåtti, Aki.

Hiki hatussa

…traijasin lootan Siwast. Ettei ny vaa keske loppuis, lukemiset. Erotellas jokune taas:

Mihail Berg: Kirje presidentille (Like, 2006)

Jelena Bonner: Yhdessä yksin — Saharovin karkotuksen vuodet (Gummerus, 1987)

Pauli Hirvonen: Selvä nousuun, Caravelle — Aerosta, sen lentäjistä, lentoemännistä ja mekaanikoista (Otava, 1958)

Edward Hyams: Poliittiset salamurhat — tutkimus salamurhasta politiikan välikappaleena (WSOY, 1971)

Helvi Hämäläinen [toim. Ritva Haavikko]: Päiväkirjat 1955–1988 (WSOY, 1994)

Matti Rinne: Kiila — 1936–2006. Taidetta ja taistelua (Tammi, 2006)

Irving Stone: Vincent van Gogh — hän rakasti elämää (WSOY, 1982)

Vasili Šukšin: Stenka Razin (Weilin+Göös, 1977)

# Kirje presidentille

Tämä Berg on kanne mukka joku Putinin lapsuuren kamu. Nonni.

Lue lissä…

Kirja — ja toinenkin

Noon-ni. Oli taas aika. Postiäijä käve ovel kärrys kans, ja mun pualel jäi aarrearkku. 73 kappala, nafti 30 kilo.

Pannaas jokune framil taas.

Aapeli: Siunattu hulluus (WSOY, 1998)

Peter von Bagh: Salainen muisti — elokuvan tarina (WSOY, 2009)

Johan von Bonsdorff: Kun Vanha vallattiin (Tammi, 1986)

Marlon Brando – Robert Lindsey: Brando (WSOY, 1995)

Johnny Cash – Patric Carr: Cash — omin sanoin (Johnny Kniga, 2006)

David Dalton: James Dean — The Mutant King (Plexus, 1989)

F. M. Dostojevski: Kirjoituksia kellarista (Gummerus, 1996)

Joachim Fest: Inside Hitler’s Bunker (Pan Books, 2005)

Hans Fritzsche: Nürnbergin vangit (WSOY, 1954)

Robin Hood: Sjöström & Stiller (Suomen elokuva-arkisto, 1984)

John King: Human punk — vapaus on suuri vankila (Like, 2003)

K. F. Kivekäs: Yrjö Washington (Kansanvalistusseura, 1916)

Jarkko Laine: Haamumaili (Otava, 1968)

Pentti Linkola – Osmo Soininvaara: Kirjeitä Linkolan ohjelmasta (Perusta, 1987)

Isabel de Madariaga: Iivana Julma (Ajatus Kirjat, 2007)

Thomas Mann: Tohtori Faustus (Gummerus, 2001)

Ray Manzarek: Light My Fire — matkani Doorsin kanssa (Gummerus, 1999)

Chris Rodley: Cronenberg on Cronenberg (Faber and Faber, 1992)

Tuula ja J-P Salakari: Kirpputoreista huutokauppoihin (WSOY, 1994)

Matti Salo: Musta käytävä — Abraham Polonskyn pitkä vaellus (VAPK Kustannus, 1991)

Danusia Stok: Kieślowski on Kieślowski (Like, 1998)

Gordon Thomas – Max Morgan Witts: Enola Gay — pommikone Hiroshiman yllä (WSOY, 1981)

Oskari Tokoi: Maanpakolaisen muistelmia (Tammi, 1959)

Lauri Vilenius: Erään työmiehen päiväkirjasta (Otava, 1971)

Muutama komma.

Lue lissä…

Jeff Buckley — Live in Chicago, 1995

Mr Buckley kuuluu harmillisen sarjaan: levyhyllyssäni ammottaa. Tilanne nupissani ei ole juuri parempi. En tiedä heebosta suunnilleen mitään. Tästä sitten.

[DVD-kansi] Jeff Buckley… Tim Buckley?

Jälkimmäinen on Jeffin faija. Tai oli. Molemmat ovat vainaita. Vanhempi Buckley kiskaisi ööverdoussin 1975, Jeff hukkui 1997. Laulujen lunnaat… (ynnä muita tuoreita ilmaisuja).

Herrojen nimet sinänsä ovat olleet tuttuja, menneet sekaisinkin, mutta yhtään biisiä en tunnistaisi. En varsinkaan nuoremmalta. 60-luvun Buckley saattaisi jo kelloa soittaakin, klassiseen tapaan, »ai tämäkö». Jos toisaalta vierellensä kaivettaisiin esmes Tim Hardin ja Jim Groce, sormi suussa seisoisin.

Live-keikka on nauhoitettu 13. toukokuuta 1995. Paikkana on konserttitalo nimeltä Cabaret Metro. Kesto 108 minuuttia, settilistalla 14 biisiä. Taustabändi tuuttaa (gtr, b, dr).

Kun keikalla kai harvemmin vedetään stygejä kehnoimmasta päästä, saattaa live olla hyväkin tapa tuotantoon tutustua. Muistelen myös (lukeneeni) Buckleyn laukoneen aikas roiseja spiikkejä lavalla. Ehkei siis mitään lapsosten mainstreamia tyrkyllä. Mut tota, entäs grunge-uhka? :b

Live in Chicago (Jeff Buckley DVD)

JeffBuckley.com – Official Website

Tim Buckley