No Panic in Detroit

Mutt Suames? Meinaan vaa ett… olenk mää ainova ketä on huamaavinas piänt oireilu. Suvakkileiris. Ei voi tiätyst syyttä. Rude awakening horisontis.

Baaskamaises jamas he kyll ovakki. ISIS jakele rikkauttas, sarjatulel, ja siin sivus purottele päit. Koht kolisee täälläki. Suvakki pualestas on vuaren päivät riakkunu niinko miältäs vail. Jokane rikkaus ketä maaha on saatu revitty, on ihana ja söpöne ja niimpal The Ihmine. Savuverho sankka, iso raha pyäri. Ja jos joku sano eres sananki vasta, on heti R ja sivistymätö ja moukka ja sou laast siison. En ala ton kaa!

Yksittäistapauksi. Rauhan uskonto. Bla bla. Suvakil on hätä, ja erikoisest se näkyy iltabaaskois (ja muus netin valhemedias). Ranskalaisen papin mestaus — see on paha rasti. Kumpiki sondalehti koittaaki (just ny) piilotel koko assia. Totuure sijast koiteta etusivuje alkku kaivel erlaatussi härskiyksi ja hevonvidunhumppaa. Ei tapahtunu Ranskas mittä! Viisi asiaa josta tiedät peeniksesi suurenevan!

Mul tule hyväkeist pahast miäle 70-luku. Nämä nykysest on niit samoi, ketä siihe aikka samoili linkkarin kans Neuvostomaaha. Kaik oli vimpan pääl uut ja ihmelist. Öökonit seisos pääs ko palatti superimarketist bussisse. »Näittekste! Mikä rikkaus! Sosialistine ruakapöytä notkus! Toho ei kapitaalisti kykenny ikän!» — Pari matkalaist sit erhettys sanoma, et ainova mikä heijä miälest notkus, oli ne matamit takahuanees kiskomas mahorkka. Ja et sosialistine yltäkylläsys näytti enempi oleva nahistunu kaalinnuppi ja loora mutkamallist näkkileippä.

Ei olis kantsinu. Kotti ko päästi, helvatti irti. Neuvostovastane! Tyäplatsi veke, mukulat kasvatuskotti, Tiaronpimentäjän yliösse tuhojuttu. Totuurenpuhuja ei pal majatalon ovist trampannu. Simmoset tyänteli resinatas sivuraiteel seuravat 30 vuat. Jos henkis pysysivä, ja tolkuissas.

Sama kaiku on askelte. En viitti toistel. Jokane näke. Mut ihmetel kai sentäs saa.

Mitä finkil on tapahtunu? Mist lualast ryämis nämä maanpetturit ja selkärankattomat loiset? Mihe katos tolkku ja maalaisjärki? Miks varte vaa katella turpa rullal viärest, vaik kokonaist Isänmaat panna nuri. Öhh?

Oikean värinen tappaja

Taas välil on paukkunu. Mynkhenis joku sekopää listis eilä ehtool ihmissi. Kymmene, taik jotta.

»Elämme levottomia aikoja» (UM Soini)
»Terrorismin kierre on katkaistava» (SM Risikko)

Oikke hiano. Hetken jo pelkäsinki, ett jokku tyhmät pääsis lausuma latteuksi.

Enite silti otta öökoni. Suvakkinettilehrykät on salamavauhril piukas huanost peitetyi huakasui ja riamunkirjavi akkunan kokossi otsikoi. »Hähhähhäh, ei ollukka musliini». Ruskiat partabeibet kyll karotella äänt nopiammi. Jokku on tasa-arvosemppi ko toiset.

Sinäns yhrentekevä. Färist ko en ikän ol numero tehny. Mutt älkä helvatus kaakattako mittä meedian tasapualisuurest, vapaurest ny puhumatika.

Saako olla vielä jotain muuta?

Meijä isänmaan alamaine tila — se o äärest kauhia. Joka päivä valuta syvemmäl kyykky, ja juur ko jo luule, et kaik o nähty ja pohjal saakka maata, pääse Orpoporukat yllättämä. Mikkä ei riit.

Vai mitä tarttis esmes ajatel, ko verkost saa lukke, et jokku niist Tornion kaut tulevist miähittäjist tyyräile taksin kans millai huvitta. Turkku ast. 1 400 eurdo. »Money no problem!» Et kui kauhias häräs sitä mahtaaka ol ihmine, kene taskuis pullotta liki 10 000 markka. Ylimääräst. Kuulostaak silt et olis köyhä piruparka avun tarppes?

Ruppe olema aavistuksi. Tämä verättämine ei pääty hyvi. Finkki kyl venutta pinnatas, mut jos se pääse katkema, tule paha jälke. Itämaan pojal voi viäl tul kotomaatas ikävä.

Ja oppiiha sitä, tyhmä ihmine. Munt o liäväst nauruttanu tämä »mutta mitä ne meistä ajattelisivat!», mut nyte o virne hyytyny. Se ei ollukka vitsi. Ei olleska. Tämä nykyne päättäjä, 60-luvu jälkke ilman kurii ja rajoi kasvanu, sehä onki iha oikkiast mato. Liaru. Ilma selkärankka. Ei kykenny seisoma ruato suaras. Mikä kyl käyki selväks, ko katto vaik kuvei siit orpopirust: peljästyny hyväveli!

Onneks Suamen kansal on terve sisu(sta). Siis sil wanhemmal osal. Siit seuraa, et nykyne mitätön päättäjäporukka, vellihousut ja tyhjännaurajat ja puliveivarit, ne löytää viäl kaik erestäs. Kysymys kuuluuki: minkä verra o isänmaast sillo enä jäljel — kaik myyty, lahjotettu, poijes annettu?