Kun kello käy…

[MM-kisat: blogikello]
24pv 20t 55min 44sek

Älä Emmi…

…ota ennemmi tilaisuurest vaari. Taik siis muari. Nuari.

K

akstuhatluku oli moneltappa kehno. Kylmä vihurit puhalteli eikä musan pualelka pomppima päässy. Ratio nytkähti. Villevileenit, tämä sulojen henkine suku, kekkas soittolistan ja sitä myäre katos pallit; toimittaja muuttus toimittelijaks. Sil tiäl sit ollaanki. Valopilkut — nee oli vähis jo sillonki.

[Emmi: No Nothing] Yks säre osus hylly. Emmi. Salaperäne Vilppulan Veega, ketä noi vaa varottamati keinahti framil ja samaltappa siält sit katoski. Kaks kiakkoo mun miälest kerkis tekemä. Tämä kakkospläjäys No Nothing (2002) korista kokoelmi, kirpparil tuli joskus napattu. Veivailen sitä nykyäski, pari kertta vuares. S’oon iso kehu, sano. :b

Mää ihmettele. Miks varte hän ei preikannu? Siis sillai oikkiast, kunnol, ulkomail, Euruupas. Kyl sitä sillomailmas paljo pahemppa sondaa levitetti listoilt viattoman korvisse, joka päivä ja mittä häppemäti. Eik hänt vaa huvittanu? Vai käveks siltappa ko 1970-luvun finkeil, ei osattu tyrkyttä. Kaikemailma hanoiraksut ja yätoivot kyl pantti rahoiks. Mää murhetu!

Kantsi kuunnel. Korvilot auki. Kiakko on tasapainone, täynnäs hyvei laului. Nätist kilkutettu ja viksust veretty. Emmi putsa plattiat kaikil pakarisil ja varttiaaseil!

Poor Cow(er)

Levyis tuppa olema kannet. Pakkaus myy. Ketä ostaisis lähikaupan maksalooraa ruskias paperipussis?

Väliste joutu antautuma. Täsä esmes o niimpal kauhian 70-lukulaine ja tunnelmalline kraafistus, et pakottusin ostama vaik oli leffa hyllys jo ennestäski. Iltalypsy. Taik jotta. :/

[Ken Loach: Poor Cow]

Vappupallo

Vilkasin tosa vahinkos teksti-telly ja hiarasin öökoni: Veikkausliikas on ruvettu pelama. Huhtikuun 7. päivä!

Kui varte? Uittamol näky hanket korkiat niatokset, ainaski jos hiukka liiottele. Mun Mäkis komento F12 sanno 3 °C. Hytisenki jo valmitteks.

Mää muista joskus ko oltti naperoi ja hytisti Urkkapuistos kaure avausmatsis. Kalenteeris luki Vappu. Kuppiksen nurmikol ei ollu viäl mittä assia, siks varte piti kartast katto ett misä päi simmone puisto mahta löyty. Super-Hessu tais kiskast pari reppu ja KPV nöyrtys. Muute ei pal naurattanu. Päätinki orotel juhannuksen kelei.

Jenkit ain hoke et less is more. Jos vaik kääntäis, lyhyt on kaunist. Kui helvatus sitä potkupallokaut täyty väkiste venutta molemmist päist? Sen takia vai, et 300 hulluint tutise kuppitualissas huhti- ja lokakuus muna(sarja)t huurttes? Suurki hyäty!

Mää en usko. Jalkkis ei kuulu jääkaurel. Suami-pallo ei pelastu eikä kulmahousu rikastu. Se vaivane kattoja vaa aivasta räntäsattes eikä ikän tul takasi.

† Dorothy Malone

Constance o menny. Allisonil ei ol mamii enä. :/

Tämä äksidentti tapahtus kylläki jo alkuvuarest. En vaa ollu honannu.

Dorothy Malone (1924 – 19.1.2018, 93 vuotta)

Malonen tiätyst kaik vähäki vanhemmat muista — Peyton Place. »Vanha luppasilmä». Oikke kaunis epitetti hahhah, mistähä mahro tul. Öökonit ko talriikit, mut PP:n aikoihi Dorothy oli hätinäs nelkku. Ikärazzismi kekattu, jo?

Mul tule Malonest miäle Lee Remick. Pikkase samaa näkkö ja urissaki yhteist. Muutama hyvä eläväkuva, paljo sivuosi (nuarempan), tv-sarjois hinkkasiva, ja aliarvostetui kummakki. Malone sentäs nappas supportti-Oskun (Tuuleen kirjoitettu, 1956). DM on hyvä esmi muustaki: Jokane ei voi ol A-luakka mut kaikki voi ol hyvei, jos vaa ohjaja ei nuku rattisse. Kantsi katto Syvä uni -klassikon kirjakauppaveto. Hawks sompaile. Doro taittele Bogeyn nätist kansitte väli.

Jotta viahko hänes o. Tairanki ruvet jaakama häne pätkiäs.

Simone Signoret

Hän o pikkasen framil ny, tääl Uittamol päi. Tuntuuki hiukka et… Oliskos täsä jotta tuttu?

Torellaki on. Käve taas niinko kymmeni kertoi ennenki. Plarasin elämäkertta ja sitä myäre kauhia hinku kuskat kotti ne leffatki. Kirja sinäns tunttu oleva pikkase kehnopualene, jaarittelevaine ja tylsä. WSOY:n Profiili-sarja on ylensä paré. Toisen kaut, en ol eres pualiväliskä.

Mut häne eläväkuvittes listaa kelppa kyl katto. Etenki sillo aluks, 1940- ja 50-luvuil.

  • Vasten tuulta (Against the Wind, 1948)
  • Intohimojen karuselli (La ronde, 1950)
  • Rakastajatar (Casque d’or, 1952)
  • Pirulliset (Les diaboliques, 1955)
  • Kuoleman puutarha (La mort en ce jardin, 1956)
  • Tilaa huipulla (Room at the Top, 1959)

Eläväkuvei tartte kuulemma ohjatakki. Simone tuskin pääsi valittama. Ratin taakse juaksi sen tapast turhaket ko vaik Crichton, Ophüls, Jacques Becker, Marcel Carné, Clouzot, Bunuel ja Lumet. — He. Passa koitta peräs. No… 1960-luvul ei taso sentäs ihan noin kova ollu. Kelpo jälkke kummiski.

Mun hyllys makka valmitteks noi lihavat. Lisäks löytys ennestäs:

  • Ilotytöt (Adua e le compagne, 1960)
  • Narrilaiva (Ship of Fools, 1965)
  • Puhelu vainajalle (The Deadly Affair, 1966)
  • Palaako Pariisi? (Paris brûle-t-il?, 1966)
  • Tuntemattomat sankarit (L’armée des ombres, 1969)

Viimitteks tosa männä viikol tipahti luukust tämä Synnin palkka (Thérèse Raquin, 1953). Maltan tuskin eres orotta. Mää vaa nii pahuksest tykkään noist ranskalaisist pätkist, enne sitä uutta aalto. Niis mustavalkokuveis on jotta sialukast. Hianout ja elekanssi. Kohtalokkuut.

Niinko Simoneski. Onneks on selluloidit.