Enään ei kuullosta metalilta

Onk meijä koulus peruutettu 100:n vuarem päähä? Jos käy huinimas pisin nettiveppi, tual voorumeil siis, ni tämmässi:

  • enään
  • kuullostaa
  • metali
  • puollustaa
  • vartia

Sun paistinpannussas rätise, kuulostaa sipulalt. Urheilia nappas mitallin vaik kapiat hartijat. Metalimusiikki tekee tenään. Pakki pyärii ko puollukka *llus.

Kauhia metelli turhast.

Turku • 790 vuotta • 23.1.2019

[Uittamo ranta 2009]
Turus o ain kesä. Ollu jo 790 vuat!

Nii. Turun kaupunki ei tämmäsest pikkujutust viitti mittä sivuillas sanno. Niimpal ymmärrettävä. Ruskian färist assia riittä säkkikaupal, torikuappaaki tartte kehu. Kummottis sillo jotta muut kerkeis.

Turun kaupunki • Facebook: »Turun historian lasketaan alkaneen 23.1.1229 päivätystä paavi Gregorius IX:n kirjeestä, jossa tämä antoi luvan siirtää Suomen piispanistuimen Koroisiin.»

RiP • Bernardo Bertolucci

Bernardo Bertolucci (1940 – 26.11.2018, 77)

Bertoluccin ura ei ehkä ollut määrällisesti kovin mittava — 16 pitkää ja pari segmenttiä päälle. Merkittävyydeltään ja ajallisesti (1962–2012) sen sijaan kyllä. Prime-ajalta ovat omassakin hyllyssäni seuraavat:

  • Fasisti (Il conformista, 1970)
  • Viimeinen tango Pariisissa (Ultimo tango a Parigi, 1972)
  • 1900 (Novecento, 1976)
  • Bertoluccin kuu (La luna, 1979)
  • Viimeinen keisari (The Last Emperor, 1987)
  • Suojaava taivas (The Sheltering Sky, 1990)
  • Pikku Buddha (Little Buddha, 1993)

Ei taida puuttua kuin kaksi. Ja 1960-luvun tuotannoista Partner (1968).

Bertoluccin elokuvissa on jotain kipeää. Ne eivät ole viihdettä, ei varsinkaan alkutuotanto. Niitä ei voi katsoa huoletta. Pitää olla mielentila. Pariisin kiihkoisa tango vaihtuu äkkiä Fiskarsin kympin auraksi, jos samaistuminen Brandoon ei onnistu. Novecenton pituus on haastava. Kuu herättää karuja tuntemuksia. Buddha taitaa sortua Keanu Reevesiin.

Kaikkia en ole nähnyt, en vähään aikaan. Pitänee kehittää ohjelmallinen iltama. Grazie, Bernardo.