Lidl–Lidl–lii

Palvelust ei sunkka tiatooka. Kärritki makas ulkon pihal eikä liikahtanu ilma kolikko. Ei vaa sattunu semmost olema, täytys traijat sylis kaikki.

Kovaste tylyltäki näytti platsi. Kaik tavarat oli niinko huiskastu pisi lattioi ja enemäkses looratki purkamati. Mittä kyltei ei ollu eikä pal muutka järjestyst. Hiukka kyl naurutti ko puati o sentäs saksalaine.

Valikoima runsaurel ei pääs kehuma, ja melkke pelkästäs oli tarjol valmiks pakattu pulkkitavara. Ko mää en ostel mittä turhanaikast enkä ainaska pakattun, jäi kovaste vähä jäljel — sallattikasa onneks yllätetti yhrest nurkast häppemäst. Koval hakemisel löyty viäl puketti eedami ja maksamakkara. Kassal ja äkki poijes.

Koton sit maistelema. Hunnin eruks täyty kyl sanno, et iha hyvää oli; juusto maistus juustolt ja makkara peräte paremmalt ko finnitekone. Sallatti ny o sallatti.

Hinnoist o tairettu enite kohkat. Halppa oli, myännetä, melkkest kolkyt (30) rosenti ero. Muten mää ny nii kauhiast hurra, asias o paljo muitki puali. Puati ol ikävän tuntune eikä palveluu yhtikä. Kovi mont sorttika ollu. Ja vapaas maas ko asuta, ni mää en ainaska tykkä anta ropojani vallottajakansan kukkarosse. Mialummi kannan senki vähän toho lähikauppa, vaik ketjun pääs seeki o.

Jaa nii, ostin mää siält literin jätskinki. Ei maus mittä suurt vikka ollu. Färi vaa näytti lautasel niinko siihe olis piski kerenny ruikkama.

Jätä kommentti