Turu tauti elossa ja voi hyvin?

Kolkaks tarttee käyrä viäl paikallises puhelinfirmas, hommamas netti varte laajakaistaliittymä. Siinki asias tul jo kerttalles käytty, viiko verra aikasemmi, mut ne neuvot ja plarit ol nii huanoi et tartte mennä uurestas.

Siin o muuteski kaikkii perhanan mutki, ko meijä kerrostalos ei ol simmost ennestäs kellä. Mää olen se käyttäjä tiätyst, mut puhelinfirman tarttee myyrä se ensiks taloyhtiöl — jos yhtiö suastuu. Ja mää hullu aloi juaksema siin välis!

No sama äijä tiskil, semmone vähä vanhempi. Ja mää selittämä. Et ne sopimuspaprut mitä se anto, niis ei ol paljoka tolkku. Niist puuttu äijän oma nimiki(!), eikä ol mittä yhteystiatoi. Yleissi sopimusehroika, joihi tarttis kovaste vakuutel tutustunees, ei ol missä. Etei kukka tommosil lapuil mittä tila!

Mää yritä jatka viäl muutaki, mut se sälli huitaise ne kaik roskikse ja alkka näpyttelemä uussi. Mittä se ei kysy. No mä orota, vaik arvaan kyl kui käy. Äijä saa valmist ja läiskäsee paprut tiskil. Mää katon ne ja sanon et joo-o, taitta ol, mut yks kovi tärkkiä juttu viäl puuttuu.

Heppu näyttä kärssivä. Mää alan selittämä uusiks, et mää olen ite ummikko mut täsä fölis mullo näit printatui nyyssikeskustelui, kat ny. Et siin o semmone isomp onkelma olemas, et jos niit piuhoi ja kalui ei asennet siäl talos oikkial taval, ni pari nörtti voi pääst imuttama sen kaistan tukkosse. Et sillon se meijä muitte surffamine hirastu pahast, ja sillai ei voi tiätystikä ol.

Tyyppi ei tiär moisest mittä. Mää sano etei tarttekka; kirjot vaa siihe sopimukse semmosen hemmon nimi ku tiättä, ni taloyhtiö soitta sil. No ei käy tiäteskä — hän tahtooki ny soitta iha itte asentajal tai jollekki ja nii alkkaa kyselemine ja selittämine. Mää orota.

Äijä saa puhelus loppuma: joo, kaik o kunnos, ei sit mittä onkelma! Mää sano et nii ain! Mut jos ny kummiski pansit jonku teknikkaäijäm nummeron siihe, ni voi vaik isännöitsijä sit sil soitta. Meinaan, et simmone vois niinko aika pal autta ko tehrä päätöksi liittymän tilaamisest.

Hemmo paiska taas paprui roski ja alkka naputtelema, naama kretliinivärisen, mut saa ko saaki lopultas printattu ne simmosen ko ol tarvis.

Et kaks kertta tartti tommosen asian takia käyrä, kaik tiarot nyhtä itte, palvelust ei tiatooka.

Mää lähre ettippäi taas ja paha sanno tarttisko virat vai ruvet naurama… :-|

Jätä kommentti