Nähdä Bossi ja kuolla pois?

Näiks mää Jumalan? Järkkysiks maa ja aukeniks taivas? Valusink mä polviles ja rupesim puhuma kiälil ja enkeltte äänil?

No ei ny kummiska senttäs… mut konvas oli kyl hetkes ja Äijä oli hyväs veros. Boss!

Nonni. Klo 20.02 ja siin Pomo o yhtäkki yksinäs laval — ilma pumpputas ja ilma mittä esittelyit tai kommervenkei! Nysse alka!

[Jengi tungeksii Bruce Springsteenin konserttiin 16.6.2003 Helsingin Olympiastadionin D-portilla.] Vaik 53 oliki mittaris, ni laval pappa pappi näytti kolkymppiselt! Pomppis ympäriis, soitti enerkisest, huuratti porukka ja hoilas kolme tuntti täys fartti pääl. Aikas sillai, ko vireolt oliki voinu nährä. Ett sikäli kaik reeras.

Ääniki oli Bossil tämminkis ja aikas uskomatonki; voimaa ja fiilinkii, varsinki niis hitammis. Meinate, ei se nii ittestäs selvä ol, huutamine mikkisse kolme tuntti. Ei tartte ko kuunnel vaik Fokertti nykyjäs! Kaik poveri on silt (mun kaikkist suurimmalt irolilt) karonnu, ainostas piipityst jäljel. Ja se äijä senttäs pyyhkäs joskus ahterias kaike mailma pruseil!

E Street Band

Pumppu plimput hianost yhte mut aika rutiinil kyl. Saunrika ei ollu mikkä erikoise upja, mut voi ol et kaik vaa kuulost hiukka mämmykält siäl mun piippuhyllyl? Sen Pomon muijan (Patti Scialfa) äänest mä en ol koskan oikke tykänny, mut viuluu vinkuttanu akka (Soozie Tyrell) toi kyl fiinii maustet muutamas kippalas.

Trumpalin kans käve iha hiukka tylyste. Ko itekki o joskus sällin vähä niinko kolistellu, ni kyl mää aikka lail oroti et vihroviime saa nährä ittes Max Weinbergin! Ja vaik olttiinki aika kaukan siit lavast ni mul ol varoks systerin lainaama kiikar fölis.
Mut turkane! Perhana senttäs! Siin stakel ol just joku tolppa eres, ei näkyny Vainperist muutko vähä passotrumpu… Arggh.

Jätä kommentti