Ei ole Hectorinkaan kuuntelijalla helppoa

Viäl jokune aika takaperi mul ei ollu ensimmäistäkä Hectorin älppy. Sit tul pahat helttet ja yhtäkki niit o jo kuus. No kaik hyvi?

Ei iha. Ans ko mää kerro.

Kert tuli hommattu niit tollai kröntis, ni tartti alotta sillai et kuuntel niit peräjälkke iha vaa taustal. Et samal aikka tehti kompuutteril töit. Ja aikajärjestykses, ensteks tiätyst Nostalkia ja siit sit ettippäi.
Hyvi tuntus toimiva. Ain välil joku pätkä toi miäle wanhoi muistoi ja tartti lopetta tyä ja kuunnel. Toisaltas aikas moni ol kans menny seinätapetiks — ketä muka viäl halutta oikkiast kuunnel sitä »Floska teki enkelin porstuasse».

No sit tositoimi. Liisa piän o simmone lätty mitä sällin tul kuunnelttu Kulomäen pikkukopis, siäl mis meiä porukka pruukas kokonttu. Tais ol Letin kasetil se levy äänitetty. Mää e sillo aikanas kauheest tykänny ko Hektori men siin sorkkima pariiki klassikko, »As Strong as Samson» ja »Epitaph». Toisaltas taas muistis ol et ainaski kaks hiano kotomaist piti löytty, »Norsunluutorni» ja »Antti-Juhani».

No eiko nupit kaakko, ensteks tavalisest ja sit kuulokket pääs.

Jätä kommentti