Ei ole Hectorinkaan kuuntelijalla helppoa

Niim pal pettymys! Pualet levyst pilal ja kaik yhre äijä takia. Kaik akustiset kippalat toimi hianoste, mut ans ol ko mennä niihi muihi. Siäl o päästetty kekkaloittema tämä proke-trumpali, tämä Vesa Aaltone. Suame kaikkie aikoje ylittearvostetumpi trumpali, hakka keppest Ippe Kätkänki. Hector: Liisa pien [1975] Ei svenkist tiatooka, pystynkuallu metronomi! Hän kapuloitte siäl niin ko olsis jääny jottai wanhoi Pressan nuatei sammaloittuma telinesses.

Pahite olla metikös siin »Samsonis» — kippala luista ko kivireki kesäl, ei kulje meetrikä ja niist Prokol Harumin orikinaalin hianoist filleist ko kuljetta kappalet nii uppiast, ei ol jälkkekä. Mut sillo olki puikois BJ Wilson! [R.i.P.] Oi voi, tämä olsis kyl tarttenu jättä koskemati, jämpti o…

Ja lissä tavara ko käy korvil. Hektorim olsis pitäny ol sillo vuan 1975 jo kovaste ammattilaine sanottaja, mut sorttuki alkelisse virhesse: hän yrittä venyttä konsonantti!
Orikinaalis kerttosäkes (»Epitaph») lauleta et but I fear tomorrow I’ll be crying, ja Hektori mene ja koitta suara käänöst et pelkään niin sä huomenna itket.
No ko se »crying» lausuta et »kraing», ni niit vokalei voi tiätyst vanutta vaik kui: »»kraaaa–iiii–ng. Mut ko suameks o »itket», ni se kuulosta niim pal kauhhialt: »iiii–it–kee–et».
Poru kyl päässeeki. Kuunnelkka ja kärssikä…

Nonni. Akustiset palat pelasta pualet, »Norsunluutornis» on hianot sanat ja lätyn päättä loistava »Antti-Juhani». Hektorin omatekemä musta kansi on komja seeki. Mut kovaste kehno maku jää, eikä tätä voi millä kuunnel kokonas yhtäperä.

Voi vaa jäär haikkailema: jos täsäki sessios olsis ollu kapuloittemas vaik tyylitaitur Ronnie Österberg -vainaa (ja tuattaja Donneri ollu hereil), ni mestariteos olsis käres… [huah].

Jätä kommentti