Ruatti sanoi tack men nej tack

Hurrit sitten menivät ja sylkäisivät lasiin. Intresanttia. Herra(skainen)kansa ei kumartele? Onks puppelit fiksumpia kuin muut, vrt Viro?

Jotenkin käy vähän kateeks kyllä. Eliittihän ajoi Suamen EU:hun ja euron käyttöön kuin kohmeisen tarhakäärmeen tykin putkeen. Näennäisesti oli tsanssi valita, mutta helvetin vähän lopulta saatiin relevanttia tietoa.

Mulla on oikeesti ikävä sitä arkista markkaa. Lelusetelieurot ei tunnu oikeelta rahalta, itse asiassa joka päivä yhä vähemmän. Semmoinen vaikuttaa taustalla, salaa, jotenkin latentisti. Herättää kaipuuta siihen aikaan jolloin maailma oli paikallaan ja turvallinen ja sama; että oli mukava odottaa aamua ja nukkavieruillakin ihmisillä oli paikkansa. Kun ei vielä tarvinnut pahemmin suorittaa eikä jahdata elämyksiä eikä ollut olemassa kiireenhallintaa.

Mutta ketäpä se kiinnostaisi, kuka siitä puhuisi. Talousvaikutuksista jaaritteleminen on turvallisempaa. Oisko hurrit tässä siis viisaampia, onks ne oivaltaneet tällaisenkin perusarvon merkittävyyden? Että (oman) rahan merkitys ei oikeastaan ole niinkään taloudellinen vaan kyseessä on henkinen resurssi. Että se on yksi identiteetin peruskivi ja ilman identiteetin tunnetta ihminen joutuu tuuliajolle, ajautuu ulapalle, valuu upoksiin.

***

No mitäpä näistä. Hallikainen harkitsee elämäkerran kirjoittamista. Toivottavasti.

Jätä kommentti