Pistin vai puhallus?

Kirjan hehkuttamia muitakaan musiikillisia esimerkkejä en ymmärrä. Monet myöhemmät mainstream-balladit ovat toki mukiinmeneviä (»Russians», »Englishman in New York», »Moon Over Bourbon Street», »Fragile», »Fields of Gold»), mutta nerokkuutta niistä pitää ihan etsiä, ja kaiken lisäksi ne ohitetaan kirjassa olankohautuksella. Kehuja valutetaan sen sijaan semmoisille perin avuttomille viisuille kuin »If You Love Somebody», »If I Ever Lose My Faith» ja »It’s Propably Me». Huoh…

Ei tästä oikein jää mitään käteen. Kaikki kerrotaan, mutta mitään ei sanota. Analyysi uupuu; tekijä ei tunnu pystyvän päättämään kuka ja mikä on tämä Sting. Hullu vai nero, symppis vai mulkku? Merkittävä lauluntekijä vai naurettava mediapelle? Ehkä aihe on ollut liikaa? Tai ehkä Sting sitten vain on tuota kaikkea? :o

Suomentaja J. Pekka Mäkelä on tehnyt parhaansa, mutta tyhjästä on paha jne. Vaisun vaikutelman kruunaavat fotojen täydellinen puuttuminen ja alkeellinen diskografia.

Niille, joille Gordon Sumner edustaa tasoa God III, tämä käynee pipliasta. Muille ei pahemmin voi suositella.

Jätä kommentti