Ei mikään tähtipäivä

If not?

Ensin päivällä CD-kamaa kummikundille väsätessä unohtuu tasapainottaa äänitasot. Pannunalunen kiertoradalle ja poltto uusiks. Kansiin ei löydy kartonkia ja muutenkin juttu valuu pelleilyksi. Kuinka tämä voi olla näin vaikeaa?

Seuraavaksi urpelo hiihteleepi kirjastooonsa opusta uusimaan. Kirjastokortti tietenkin löytyy  — pöytälaatikosta. Virkailja sentään armahtaa so. hoitaa asioita fiksummin kuin asiakas. Ja löytyypä euron poistohyllystä ihan kuranttia tavaraa, peräti seitsemän kirjan verran. Mutta ensin piti tietenkin poistua paikalta ja kohta palata puolimatkasta takaisin. Kaikki siis täsmää täysin  — vain niitä proffan hajamielisiä papereita en ole koskaan portfoliossani havainnut.

Reissun päätteeks vielä postiin, jossa pakettia noudettaessa virkailija ei kysy henkkareita. Tahdonpa sitten siitä muodostella kynnyskysymyksen. Rouvashenkilö vaihtaa väriä keitetyn merenelävän kanssa ja kolmisen sekenttiä meikä on kova kundi joka ei tanssi. Neljännen aikaosasen alkaessa paikalle liitelee takahuoneesta toinen frouva, todeten lakonisesti, että tavallisen postipaketin noudossa ei toki kuulukaan mitään kysellä. Pyhä yleissivistys! kuinka en tuota muistanut…

No niin — värivirhe siirtyy asiakkaan puolelle tiskiä. Arvon rouva sentään hyväksyy liukkaasti lasketellun anteeksipyyntöni ja megaluokan pahoitteluni, mutta taivaanranta ehti tummua ja tiedän olevani tässä saluunassa merkitty mies. Tippaleipä koipien välissä luovin lannistuneena polun reunoja tutkien kämpille.

Tänään, ei.

Jätä kommentti