Pitäkää keittiönne

Kukahan hokemisen aloitti. Joku egovammainen joonashytönen? Omaan nokkeluuteensa rakastunut sallamaarimuhonen? Vai se oikeassa elämässä reputtanut AD, joka maanantai-aamuisin kyhäilee Juti-Naightille nerokkaita sloughaneja tyyliin »jalat käy ja yläpää seisoo»?

Kasari

Pyhät puuronpohjat! Onko jo niin kiire sinne ei-mihinkään, ettei enää ehätä kissan sijasta sanoa: kahdeksankymmentäluku. Tai puhekielessä tietenkin, suunnilleen: kahekskytluku. Tunteeko nykyihmispolo suurtakin nerouden havinaa hokiessaan että »kyllä sentään kasarilla oli toista»?

Entä jos nostetaan valkoinen lippu — antaudutaan. Mihin se johtaa?

  • Et siismä muistan, ku Kasurill oli se loistava IDIols!
  • Ysäri — tuo legendaarinen musiikin vuosikymmen! Oh, Pritni!
  • Loistava, unohtumaton Kasari! Phil Collins! Bogart & Co!
  • Iki-ihana Sesari! Tolppakenkää, hakaneulaa, kakkosnelosta!
  • Kusarill vast sit tempastiinki! Biiglesit! Vierivät Sammaleet!
  • Visarill? Mitä siitsit. Shuupi-duu niinkovai?
  • No sen Nesarin voithei jättää mun mutsimmutsil, eiks se syntyny jotaisillo?
  • Kosari? Mattijurmo ja haumenisisters? Kaarhei itttellels.
  • Kysari? Nosari? Tsekkaa lääkitykses.

Jos ilmaus jatkuu sivulauseella: »kuumentta vellii ko mikros», niin okei. Muissa tapauksissa poistan varmistimen. Pitäkää keittiönne.

Jätä kommentti