Sunnuntaina sataa aina I

Katsomot ammottavat nyt enimmäkseen tyhjyyttään. Ne »hienot» katsomot. Mukavat pehmeät tuolit, kioskeja ja kapakoita silmänkantamattomiin, aitioita krakukauloille. Esillepano on kunnossa, vain pihvi puuttuu: hieno peli, loistavat ja persoonalliset yksilöt. Ja sitä myöden sitten kaikki — ei ole tunnelmaa, ei fiilistä, ei siis syytä maksaa kallista pilettiä.

[TPS-HJK, TS:n ottelumainos kaudella 1970-71]
Joskus mailmas
ilmotki oli
aikas viileit…

Nykyteinarien on varmasti mahdoton käsittää tai edes kuvitella lätkämatsia 30 vuotta sitten. Kupittaalla oli »avohalli» eli tekojäärata. Jengi seisoi lankkuriveillä kaksi tuntia, sään armoilla. Pakkasta saattoi olla 20  astetta tai vesikeli ja erä saattoi keskeytyä, koska jäältä piti kolata tonni lunta. Syksyisin huokaili merituuli, joka heilutteli kaukalon hehkuvia lamppurivejä mustaa taivasta vasten kuin kohtalokkaassa film noir -leffassa. Penskat imivät tätä kaikkea…

Tauko-ohjelmaa puolestaan tarjosi kuuluisa »Järvenpään ketju». Se oli trio, joka veti perässään jäädytysrättiä ja vesiletkuja. Zamboni, missä pelaa? Oheispalvelujen virkaa toimitti pari nakkiputkaa, joiden menu oli legendaarisen mittava: nakki, höyrymakkara, lihapiirakka. Kaffettakin taisi saada. Ja jäähallin sinappia!

Mutta se tärkein, peli, oli kunnossa. Tietenkin oli. Miten muuten olisi ollut mahdollista, että 8.000 periaatteessa järkevää ihmistä olisi hytissyt kaksi tuntia laatikon ympärillä. Joukkueet olivat täynnä kovia persoonia eikä kukaan ollut kuullut »poltetun maan taktiikasta» tai »kahvakiekosta». Matsi piti voittaa, siis tehdä maaleja. Ei »lähteä puolustuksen kautta», eikä »pitää paketti kasassa».

Fiilis peleissä olikin aika uskomaton. Turkkulainenkin lämpenee kun on pakko. Vähän vaikeaa vain on kuvata sitä tunnetta, kun ne 8.000 olivat sardiinin lailla toisissaan kiinni. Liikkua ei voinut. Tyynen sään sattuessa katsomossa lemahteleli koktail, josta terveaistinen kloppi pystyi erottamaan hikeä, rasvaa, röökiä, kossua, Menneniä ja Rexonaa. Sarkapuseroita. Jatsareita. Kulmahousuja. Homburgeja ja hankkijalätsiä. Elämän kirjo. Sekenttiäkään en vaihtaisi.

Jätä kommentti