Nostalgiatrippi — kaikki Beatlesin vinyylit kuuntelussa

Yellow Submarine [1968]
[Beatles: Yellow Submarine | front cover]

Beatles: Yellow Submarine

Tunnustetaan pois — minulla on tähän levyyn ikioma suhde. Tämä on ensimmäinen Beatles-levy jonka »omistin». Enoni nääs nauhoitti sen kelanauhalle joskus 1969 ja varmaankin tuosta syystä diggailen tätä edelleen. Tai siis sen toista puolikasta; toinen sisältää George Martinin orkesteriteemoja. Ne ovat siitä piirretystä. Animaatioelokuvasta, jolla on vahva kulttimaine. Puolittainen soundtrack-albumi kyseessä.

No niin, ei tätä voi kehuskella millään normaalimittareilla. Todettakoon silti, että upealla introlla ja Ringon vetävällä biitillä varustettu »Hey Bulldog» on hieno pieni helmi. En siihen koskaan väsy, enkä voi tajuta mistä kumpuaa sen väheksyntä. Jopa Lennon itse nimitteli sitä »työlauluksi». Prkls .:)

Abbey Road [1969]
[Beatles: Abbey Road | front cover]

Beatles: Abbey Road

Kenties lopulta se bändin hienoin levy. Lämmin, rikas ja täynnänsä viatonta ja positiivista henkeä. Tämä on se albumi joka minulle edustaa 60-luvun aurinkoisia päiviä ja pettävän toivorikasta lapsuutta. Ja lapsusta. Se vuosikymmentä kantanut katteeton utopia paljastui äkkiä Nutopiaksi. No Nothing. Mutta sielusta se ei lähde, eikä onneksi hyllystä.

Ei tästä oikein voi erottaa biisejä, kun kyseessä on teemalevy (sen olematta teemallinen). Pitää kuunnella kokonaan aina. No, ilman Paulin älyvapaata Maxwell-hölkkää albumi olisi mestariteos primus inter pares.

Kun aurinkoisena kesäehtoona haluan fiilistellä, niin tällä lähtee.

Jätä kommentti