Nostalgiatrippi — kaikki Beatlesin vinyylit kuuntelussa

Let It Be [1970]
[Beatles: Let It Be | front cover]

Beatles: Let It Be

Ja huh huh, kauniiksi lopuksi joutsenlaulu. Alkaakin jo riittää, Piiklesta pursuaa joka halvatun huokosista. :)

Tylysti päättyi ihmeellinen 1960-luku (jos kohta nämä biisit levytettiin jo ennen Abbey Roadia, vain julkaisun siirtyessä). Hautajaiskansi. Surullinen levy, jota en juurikaan kuuntele. Osansa tässä on tietenkin samannimisellä dokumentaarisella elokuvalla, jonka nuokkuvat zombiehahmot seuraavat kuuntelijaa väistämättä. Nimibiisi on huikea hymni ja »Two of Us» salainen paheeni, mutta ne ja pari muuta olisivat mieluusti voineet päätyä White Double -tuplalle, jolloin kaikki olisivat häpi?

Lähes jokaiselta raidalta tulvii väsymys, pettymys ja turhautuminen. Unelmat saavutettiin mutta ne eivät koskaan toteutuneet. Ehkä tämäm katsauksen ja kaikkien aikojen orkesterin kaneetiksi sopii lainaus hienosta ei-Beatles-coverista: »Tiedän sen, tää kannatti elää/ kun teitä sain/ koskettaa».

***

Vaan kylläpä kypsyttää. Takki tyhjeni… Älkää yrittäkö tuota kotona *virn*. Uskomaton määrä muistoja, fiiliksiä, tyyppejä, maisemia ja jopa tuoksuja; kaikki varastoituneena noille mustille, näennäiselottomille vinyylikiekoille. Emootiot tolppana.

Pitänee alkaa loivennella s.o. heittää lautaselle hallikaista. Ja kun joskus toivutaan, niin CCR-longarit jonoon… :P

– – –
Lopuksi kevyt kuriositeetti. Satuin kirjastosta kaivamaan Lennon-matskua ja käsiin jäi kunnianarvoisan Pentti Saarikosken (R.i.P.) rykäisy John Lennonin muisto. Teos on ilmestynyt tammikuussa 1981 ja kummunnut arvatenkin tuoreesta järkytyksestä — luuseri-jonka-nimeä-en-kykene-lausumaan ampui Lennonin vain kuukautta aiemmin, 8.12.1980.

Kirjasessa on 22 Lennonin laulua suomennoksena, originaaliteksti ja käännös aina rinnakkain aukeamalla. Paljon hyviä oivalluksia, mutta myös monia kummallisuuksia. Kyllä minua ihan hiukka häiritsee, että biisiin »A Day in the Life» on lykätty sellainen rivi kuin He blew his mouth [sic] out in a car. Ja että ilmaus »I’d love to turn you on» on runoilijan päästä valunut muotoon voi että mua nussittaa [sic]. Respect?

Olisiko kannattanut ehkä odotella pahimman sätkyn liukenemista?

Jätä kommentti