Nostalgiatrippi — kaikki Beatlesin vinyylit kuuntelussa

Beatles for Sale [1964]
[Beatles: Beatles for Sale | front cover]

Beatles: Beatles for Sale

Kuinka loistava A-puoli! Ei yhtään huonoa biisiä ja bonuksena Lennonin cover-revitykset »Rock and Roll Music» ja »Mr. Moonlight». Väreitä, väreitä, edelleen.

Berry-vedossa ihastuttaa aina ja ikuisesti muudan pieni suuri detalji: kuunnelkaapa miten Lennon lausuu sanan »old». Ensin normaalisti »ould», sitten »okku» (jolloin biisi melkein pysähtyy) ja hienoimmassa kohdassa »ohu», jolloin styge lähtee aivan käsistä. Siihen ikään kuin maalautuu vauhtiraita! Ja kaikki on taatusti tullut suoraan hertasta; ei tuollaista voi suunnitella tai opiskella.

Juuri tuollaiset — aavistuksenomaiset, nerokkaat nyanssit — voivat nostaa biisin useita potensseja. Esimerkkejä löytyy rockmusassa aika lailla, ekana tulee aina mieleen se Takalan backbiittinen virveli-isku Juicen biisissä »Mussoliini perusdiini». Kokonainen kappale muuttaa luonnettaan kirjaimellisesti yhdellä iskulla. Jess.

Mutta B-puoli. Se onkin sitten kehnoimpia puoliskoja koko bändin uralla. Onnettomia covereita (Carl Perkins) ja tylsähköjä omia biisejä. Ei hyvä.

Jee-jee -kauteen alkaa tulla pesäeroa. Lennonin turhautuminen ja Dylan-vaikutus tuntuu biisissä »I’m a Loser». Kuuluisia introja ja muita jippoja jo löytyy, samoin uusia instrumentteja (urut, afrikkalaiset rummut, timpani). Sovitukset ovatkin kautta linjan hienoja ja laulusoundi tietenkin tunnetun upea.

Hmmm… muistin tämän kyllä paremmaksi.

Jätä kommentti