Lättyostoksilla, uusiks

Sitten camp-osastolle. Kärsin varmaan vähintäänkin tilapäisestä mielenhäiriöstä, sillä olen kehitellyt sivuprojektiksi haalia sitä 1970-luvun kauheista kauheinta — peilipallomusaa! Uhh, en tiennyt olevani masokisti tätä tasoa. Siis… (saanko edes naputelluksi)… Boney M. ja kyhäelmänsä Oceans of Fantasy [1979]. That’s (sh)it. Puuduttavaa kakkosnelosta. — Ja likeltä viistää seuraavakin: Tina Turnerin 1980-luvun comeback ja kaupallinen tour de forcé Private Dancer [1984]. Äää, nää on niin kaluttuja luita, anti olla.

Lopuksi sentään kohtuutta.

Procol Harum on ikisuosikkini, mutta alkuaikojen albumeja on hankala löytää. Niinpä innostuin kun halpalodjusta löytyi Home [1970]! Into ja kiire tietenkin kostautui. Vasta himassa huomasin, ettei halpishinta johtunut levyn tai kannen kunnosta vaan kiekko on uusintajulkaisu vm. 1988. Dammit. Santana! Juuri näitähän sitä yrittää vältellä. Kuvaavaa tälle rip-offille on, että kannessa biisilista on täysin päin seiniä. — Entäs musa sitten? Yhden kuuntelun perusteella sanoisin, että mielenkiintoista. Epätavallisen rokkaavaa (Trower on vielä kehissä), hieman hajanaista ja majesteettiset killeristyget a’la Samson uupuvat. Edes BJ ei tuntuisi loistavan. Mutta ainesta on, paranee varmaan hyvästi jatkokuuntelussa.

Että tuommmoista vinyylishoppaa tänään. 45 mk nipusta ei ole paljon, se voisi hyvällä tsägällä riittää kohtuuversioon pelkästä Homesta. Nooo, näitähän riittää. Vielä jäi ainakin 2x Men They Couldn’t Hang, yksi Graham Parker ja Joe Jackson ja…

Jätä kommentti