Toivelauluja

Laulun sanojen »julkaiseminen» netissä on vastoin lakia, kyseessä on tekijänoikeusrikkomus.

Tämäpä selvä. Sitten on kuitenkin olemassa ns. sitaattioikeus tms eli että vähäistä osaa jostain teoksesta saa siteerata. Tämä ei ole niin selvä, mutta kokonainen sanoitus ei tietenkään joukkoon kuulu. Muutama rivi runosta tai biisistä sen sijaan ei vielä kakkua tuo.

[Toivelauluja nro 53]

Minulla ei ole toinen käsi taskussasi eli en ole juristi. Olen kuitenkin tulkinnut tuon viidakon niin, että voin ilman seuraamuksia naputella sivustolleni laulujen nimiä; ikään kuin ilmoittaa, että »tällaisia sanoituksia olen itselleni vuosien varrella kerännyt.»

So what?

No duoda. Laulujen, virsien ja runojen sanoja on muistiin merkitty iät ja ajat, Lönnrothista lähtien ja ennen. 1970-luvulla kuuntelin itsekin stygejä kasettimankalta ja rustasin niiden sanoja vihkoihin. Monesti väärin kuullen, mutta vaihtoehtoja ei pahemmin ollut. Ja tietenkin niitä vaihdeltiin kamujen kanssa. Tekijänoikeutta siis varmasti rikottiin, mutta ei silloin semmoisesta kukaan mitään tiennyt. Yksikään artisti ei tietääkseni myöskään mekkaloita kehitellyt.

Internet on muuttanut koko paletin. Ulkomaanelävien biisien sanoituksia löytyy sadoilta palvelimilta. Suomalaisia sanoja ei juurikaan ja syynä lienee paitsi harvinainen kielemme — materiaalia on tietenkin vähemmän — niin siihen liittyen finniviranomaisten ahkera kyörääminen. Parisen vuotta sitten joku hemmo sai muutaman tonnin sakot sanoja julkaistuaan. Jaaha!

Jätä kommentti