Toivelauluja

Kyllä minä ymmärrän ihan helvatun hyvin, että biisin sanoitus on artistin omaisuutta tai ainakin sen oikeudet ovat jollakin instanssilla. Mutta jos kuuntelija haluaa ne sanat itselleen, niin mistä niitä nykyään löytyy?

En usko, että monikaan oikeasti ostaa nuottijulkaisuja pelkän sanoituksen takia. Niitä hankitaan nimenomaan nuotti- ja sointumerkintöjen vuoksi; halutaan soittaa. Sanat ovat bonusta. Puhumattakaan sitten artistin CD-levystä, jonka mukaan ahdetun naurettavan lehdykän tiirailuun tarvitaan luuppi!

[Toivelauluja nro 87]

Aiemmin tilanne oli hieman toinen. Vastaus kysyntään olivat legendaariset Toivelauluja-vihkoset. Semmoinen olikin kohtuullisen järkevä sijoitus: yhdessä läpyskässä oli 40–50 kappaleen sanat eikä hinta päätä huimannut. Rockkarille relevanssi tosin oli pieni, mutta iskelmän diggaajat kuolasivat. Kyseisiä vihkosia tai vastaavia vain ei tietääkseni ole julkaistu enää vuosikymmeniin?

Noiden pelkkiä sanoituksia sisältävien vihkojen korvaajiksi on ehkä ajateltu niitä mammuttikokoisia Suuri toivelaulukirja -opuksia. Ne nyt kuitenkin ovat lähinnä suuria toivottomuuskirjoja. Sanoituksia kaipaava ostaa edelleen nuotteja, kokonaisen kirjan verran, ja yksi tiiliskivi maksaa öbaut 300 markkaa. Sillä saa n. 130 kappaletta kansanlauluja, viihdettä ja iskelmiä. Ehkä parikymmentä poppista. Ja yrittäkääs asetella sitä möhkälettä nuottitelineeseen!

Sanoituksia ei siis edes ole järkevällä tavalla ostettavissa.

Jätä kommentti