Albumilodjulla penkomassa

Tässä jutussa ruttaillaan/ylistellään/whatever seuraavia levyjä:

  • David Bowie: Never Let Me Down
  • Bob Dylan: Planet Waves
  • George Harrison: Living in the Material World
  • John Lennon: Mind Games
  • Simon & Garfunkel: Bridge over Troubled Water
  • Rauli »Badding» Somerjoki: Näin käy rock’n’ roll

David Bowie: Never Let Me Down [1987]

Bowien 80-luku taisi kokonaisuutenakin mennä koko lailla vaatimattomissa (huuruisissa?) merkeissä, eikä tämä platta käsitystäni muuta. Biittiä paahdetaan, funk- ja discovaikuttein höystettynä. Muutama mielenkiintoinen biisi, mutta kovin tasapaksua menoa.

Ilmeinen välityö. Kansikin on sisällön kanssa yhtä, vaatimaton. Lisäksi neula pomppii tylysti. Juu, suurin anti on sama kuin Dylanin (Saved, 1980) kohdalla pari päivää sitten: nyt sitten hyllyssäni on yksi Bowie, nah.

Bob Dylan: Planet Waves [1974]

Hämmentävän hempeää Dylania. Normaalin hapan ja kärttyisä äijä loistaa poissaolollaan. Taustalla myötäilee pieteetillä The Band ja fiilari onkin vähän kuin wanhojen konnien luokkakokous. Krhm, mitäs äijät mahtoivat tuolloin olla, 30 ja rapiat.

Klassikkostygestä »Forever Young» on aikas hieno ja intiimi veto ja kakkospuolella on koskettava »Dirge». Vaikuttava on myös lätyn päättävä »Wedding Song». Huonoja biisejä ei ole ja jopa Dylanin »laulu» toimii sekin mainiosti.

Dylan-fani en ole eikä minusta sellaista taida tulla. Silti tässä on outoa 70-lukulaista viehätystä; hyviä biisejä tyylillä vedettynä. Antaudun. Neljä otavaa.

Jätä kommentti