Lättyostoksilla, taas

Eikun pikakeikka keskustan lemppariliikkeeseen, kolmas kerta kolmen päivän sisällä, hah.

Mutta mihinkäs eilen jäätiin… Juu, Men They Couldn’t Hang oli bändin nimi. Nimi josta en eroon päässyt ja jonka kaksi albumia jäivät halpislodjuun lojumaan. Sinne siis suunta, mutta kuinkas kävikään.

Hirttämättömät odottivat siellä kyllä, mutta toinen oli jokseenkin soittokelvoton. Heti ovella kävi lisäksi ilmi, että uutta 4–5 euron kamaa oli tyrkyllä (ajoituksesta eli tuurista puhuin jo aiemmin). Kahlaamaan siis. Ja mitäs löytyy: Zappan vuoden 1979 albumi Joe’s Garage, Act I, lähes hyväkuntoisena ja liitekin mukana (40 markkaa). Ja samalta vuodelta Pinkkarien puoliklassikkotupla The Wall, okei kondiksessa sekin (35 mk). No niin, tarjouksia joista EI voi kieltäytyä.

Zappaa olen kuolannut jo kauan. En suurena fanina, mutta on kehittynyt noloja fiilareita kun ei Mestaria hyllyssä yhtäkään ole. Halpiksista tietenkään ei Zappan kohdalla kannata juuri haaveilla, hinnat alkavat 120 mk:sta. 1960-luvun klassikkolevystä We’re Only in It for the Money olisin valmis jo pulittamaankin, mutta sen löytäminen olisi melkoinen lottopotti. Ja riittäisikö edes 600 mk?

Ensi kosketukseni Mr Frankin tuotantoon oli kyllä aikanaan lievästi rajunpuoleinen. 16 vuoden kypsässä iässä näet inehmo on kovin vastaanottavainen — siis naivi, viaton ja tietämätön. En aavistanut mitään, kun Tepa sanoi mielihyvin nauhoittavansa Zappaa kuunneltavakseni. Joo-o, kyseessä ei sitten ollut mikään vähempi kuin… 200 Motels! Tehokas rokotus, en tainnut koskaan täysin toipua. 8-O

Jätä kommentti