Vinyylilevyjä käpälöitsemässä

Garbo: Julma maa [1986]

Jahas: Suomen Bruce. Vai jokos kunnia menee Nummelan suurelle pojalle; sille joka saatujen tietojen mukaan aikoo uusimmalla julkaisullaan radikaalisti uudistua. Neljäs sointu.

Kyllä Springsteen-vaikutteeet aika vahvoina tulvivat. Vokalisti Elorannan äänessä ja fraseerauksessa on samoja sävyjä ja teemojakin kierrätetään. Vähän ylikin. Kun Bruce heittää tyyliin »my daddy he worked his whole life in a factory for nothing but the pain», niin tuollaisten näkemysten liki suora kääntäminen kuulostaa aika kornilta. Parodian rajoilla mennään siis useassakin stygessä.

Tykkään kumminkin. Elorannan ääni on tunnistettava ja omaleimainen ja biisit enimmäkseen toimivia. Sanoitustenkin monet, kuluneet fraasit tuntuvat nekin jotenkin istuvan yleisilmeeseen. Menevää katu- ja cityrockia, jollaista varmaan Tumppi Varonen diggaisi vetää jos omaisi ääntä. Ja »Läpi kaupungin» — tämän levyn »Racing in the Street» — on kyllä edelleen vaikuttava.

Yup, Garbo rocks!

Billy Idol: Charmed Life [1990]

Nonni. Idoli. Kenen idoli? En minä tiedä, kuten en hemmosta juuri muutakaan.

Huudatin tätä tuossa taustalla, mutta paljon ei käteen jäänyt. Soundeissa löytyi, tietenkin. Tunnistinpa jopa kakkospuolen aloitusbiisin »Cradle of Love», ties mistä. Varmaan ollut kova suksee jossain MTV:n videorullauksessa?

Billy-boy äityy myös röyhkeästi tempaisemaan oman näkemyksensä Doors-klassikosta »L.A. Woman». No ei huono, mutta ei veto myöskään tuo esiin mitään uutta. Entä olisiko Idolilla ollut jotain tekemistä jopa punkkarien kanssa, joskus aikoinaan?

Ei innosta. Mutta tarttenee kuunnella joskus uusiks, josko jotain charmia kätkettynä sittenkin olisi.

Jätä kommentti