Playoff 2005 • HIFK–Lukko

Aito vahingonilo ei ole järin kristillistä, mutta puolustaudun väitteellä suomalaisesta geeniperimästä. HIFK–Lukko päättyi eilen 2–5. Sportti voitti, edes.

Absurdi, arvoton punainen näytelmä nähtiin, mutta kepeet mullat. Ehkä tapahtuneesta osataan ottaa oppia, jopa kehä Kolmosen sisäpuolella. Jaa, sehän onkin ainoa paikka jossa ei vielä(kään) uskota? Että valuutan voimalla niitä mestaruuksia voitetaan vain silkalla tuurilla.

Punainen hurma on haihtunut. Keskustelupalstojen urbot ovat vaienneet. Core-funnyt heräilevät edelleenkin punaisin silmin, kuka mistäkin. Entäs muudan kuudeksi päiväksi glorifioitu PENAlty Matikainen? Tämä Äijien ÄIJÄ, jolla oli KANTTIA ja SÄRMÄÄ — pistää koko paletti sekaisin. Haudataanko patsahanke, kavennetaanko Mannerheimvägen? Kätketäänkö viiksivahat, föönit ja käädyt? 8-)

Okei, ei väännetä puukkoa haavassa enempää. Ehkä tapahtumat opettivat edes hippusen nöyryyttä, joskin rankasti epäilen. Vaikka HELLsinki on lopultakin vain snadi, omaan luuloteltuun suuruuteensa sairastunut mauton kivikylä, jossa snadi inehmo hukkaa itsensä ja perspektiivinsä, niin moniko snadi sen sieltä käsin oivaltaa? Who cares?

Minusta tuli kuitenkin laakista Lukko-funny. Laadukasta peliä kovalla latingilla. Ei diivoja, ei kukkoilijoita, vain Joukkue. Ei provoa eikä pullistelua vaan nupit viileinä oleellinen. Joka jätkä kasvoi kaksi metriä vaikka ei IFK-koppiin astunutkaan. Uusia ratkaisijoita ja luukulla maaginen Roloson. Ja koska Tepsin otteissa ei ole kehumista, toivon kybällä että ganalin bojat menevät loppuun asti. Way to go!

Jätä kommentti